Kuningvere järv
Kuningvere järv on Virossa Tartumaalla Peipsiäären kunnan Kuningveren kylässä sijaitseva järvi.[1]
| Kuningvere järv | |
|---|---|
| Valtiot | Viro |
| Maakunnat | Tartumaa |
| Kunnat | Peipsiäären kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Alatskivi jõen valuma-alue |
| Laskuoja | oja Alatskivi jõgeen |
| Järvinumero | VEE2058800 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 55,8 m mpy. [1] |
| Pituus | 0,76 km [1] |
| Leveys | 0,47 km [1] |
| Rantaviiva | 1,927 km [1] |
| Pinta-ala | 25 ha [1] |
| Tilavuus | 0,0012 km³ [a] |
| Keskisyvyys | 4,8 m [1] |
| Suurin syvyys | 7,4 m [1] |
| Valuma-alue | 3,1 km² [1] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Kuningvere järv |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa muokkaa
Järvi on 760 metriä pitkä, 470 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 25 hehtaaria. Se sijaitsee metsäisen laakson pohjalla ja se on soikean muotoinen järvi. Kokoraan vievä tie kulkee järven lounaispuolelta ohi pitkin harjumaista mäkeä ja muualla on järven ympärillä mäkialueen yhtenäisiä rinteitä. Järvi on 7,4 metriä syvä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 4,8 metriä. Sen syvänne sijaitsee järven keskustan luoteispuolella [2]. Vaikka järvi on matala, ovat sen rannat paikoitellen jyrkät [2]. Järvi on saareton. Pohjoispuolella on Kuningveren kylän asutus rakennettu mäen rinteiden yläpäähän. Sieltä tulee järvelle polkuja ja yksi oja. Lounaispuolella kulkevalta tieltä tulee yksinäinen tie suoraan rantaan. Rannat ovat suurimmaksi osaksi autiot.[1][3][b]
Historiaa muokkaa
Järvi sijaitsee viime jääkauden loppuvaiheessa syntyneessä jäätikköjoen jokilaaksossa. Järven erottaa Mustjärvestä niiden välissä sijaitseva harjujakso Tagamägi. Suulisen perinteen mukaan järven nimi johtuu kuninkaasta, joka asui järvellä tai hukkui siihen. Järveltä tunnetaan arkeologine kohde ensimmäiseltä esikristilliseltä vuosituhannelta.[2]
Luontoarvoja ja luokittelu muokkaa
Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 3) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa lämpötilakerrostuu (vir. keskmise karedusega kihistunud veega järv). Järvi luokitellaan limnologisesti samanaikaisesti samalla sekä kovavetiseksi järveksi että eutrofiseksi järveksi (vir. kalgiveeline eutroofne tai kalgiveeline rohketoiteline, KE). Järven veden kalkkipitoisuus on siten keskikorkea tai korkea ja sen ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Järvi on silloin rehevöitynyt.[3]
Järven rannat ovat pääasiassa hiekkaa, joka jatkuu rantaveden pohjassakin. Keskellä järveä hiekkapohja vaihtuu metrin paksuiseen mutapohjaan. Vedenväri on vihertävän keltaista ja näkösyvyys on 0,9–1,3 metriä. Vesi vaihtuu järvessä keskimäärin kerran vuodessa eli sen laskennallinen viipymä on noin 12 kuukautta. Vuonna 1957 kartoitettiin vesikasvillisuus, jolloin löytyi 18 eri kasvilajia. Järven pohjaeliöstön määrä on niukka, mutta järvessä elää jokirapua. Järvessä elää ainakin ahven, hauki, kiiski, kuha, ruutana, särki, lahna, salakka ja pasuri.[2]
Vesistösuhteita muokkaa
Kuningvere järv kuuluu Alatskivi jõen valuma-alueeseen ja sen laskuoja yhtyy jokeen pari sataa metriä Savastvere järven alapuolella. Kuningvereen tule vain muutama erittäin lyhyt oja, mutta järven pohjassa olevat lähteet tuovat järveen niin paljon vettä, että laskuoja on 1,5 metriä leveä. Järven valuma-alueen pinta-ala on 3,1 neliökilometriä, josta järven osuus on 8 %. Alatskivi jõgi laskee Peipsijärven pohjoisosaan. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][2][b]
Huomautuksia muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l Keskkonnaregister: Kuningvere järv (VEE2058800) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 1.10.2020. (viroksi)
- ↑ a b c d e Kuningvere järv, kalapeedia.et, vaiitattu 1.10.2020
- ↑ a b Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.10.2020). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)