Kun-ooppera eli Kunqu (kiin. 昆曲, kūnqǔ) on kiinalainen oopperalaji. Kun-oopperaa pidetään yhtenä kiinalaisen oopperan vanhimmista muodoista ja se on peräisin Jiangsun maakunnasta tullen sittemmin suosituksi myös muualla Kiinassa, mutta menettäen sittemmin historiallista asemaansa muille kiinalaisen oopperan muodoille. Kun-ooppera on vaikuttanut myös sittemmin muodostuneisiin oopperan muotoihin, kuten esimerkiksi myöhemmin syntyneeseen Peking-oopperaan.

Pionipaviljonki-esitys Pekingin yliopistossa.

Tyyli muokkaa

 
Kun-ooppera Pionipaviljongin esittäjä.

Kun-oopperaa pidetään kiinalaisen oopperan perinteikkäänä muotona ja sen ominaisuuksia ovat hienostunut musiikki ja esitystyyli.[1] Kun-oopperan rakenne ja melodia (kunqiang) on dynaaminen ja sen esityksessä yhdistyvät musiikki, sekä monimutkainen koreografia, akrobatia ja symboliset elkeet. Kun-oopperan päähahmot ovat nuori mies, nainen ja vanha mies, joiden ohella esityksiin kuuluu useita koomisia rooleja. Kaikki näyttelijät käyttävät perinteisiä asuja. Oopperan musiikki esitetään laulaen ja sen soittimiin kuuluu esimerkiksi bambuhuilu, pieni rumpu, gongit ja lautaset.[2]

Historia muokkaa

Kun-oopperaa pidetään yhtenä kiinalaisen oopperan vanhimmista muodoista.[2] Se oli alun perin varsin epämääräinen musiikin muoto, jonka muovasi hienostuneeksi musiikin kokonaisuudeksi Wei Liangfu (noin 1502–1588) ja ensimmäisen varsinaisena Kun-oopperana pidetyn teoksen kirjoitti hänen oppilaansa Liang Chenyu (1520–1593). Kun-oopperan syntyseutu oli Suzhou, Kunshan ja Taican Jiangsun maakunnassa, mutta myöhemmin se levisi laajoille alueille Kiinassa. Keisari Qianlong perusti hoviinsa kiinalaisen oopperaryhmän, joka esitti pääasiassa Kun-oopperaa. Sen näyttelijät olivat alun perin eunukkeja, mutta keisarin vierailtua Jiangsussa hoviin alettiin kutsua paikallisia esittäjiä. Kiinan muun yläluokan keskuudessa oli tavallista ostaa lapsia, jotka koulutettiin esittämään oopperaa esimerkiksi pitojen yhteydessä. Joihinkin yläluokan kartanoihin rakennettiin jopa omat oopperalavansa. Kun-oopperaa esittivät myös julkiset ryhmät, joiden esiintyjät olivat pääasiassa miehiä. Joidenkin bordellien yhteydessä oli myös naisista koostuneita oopperaryhmiä. Yksittäiset näytelmät olivat usein hyvin pitkiä ja tavallista olikin esittää kerralla vain muutama ote yhdestä esityksestä. Kokonainen Kun-ooppera saattoi muuten kestää kolmekin vuorokautta. Kun-ooppera alkoi lopulta menettää asemaansa muille alueellisille oopperamuodoille, kuten Peking-oopperalle, jonka syntyyn se toisaalta vaikutti. Kehitystä vauhditti myös taiping-kapina, joka hävitti erityisesti seutuja, joilla Kun-ooppera oli ollut perinteisesti suosittua. 1900-luvulla Kun-oopperaa pyrittiin elvyttämään useaan otteeseen. Vuonna 1921 oopperasta innostuneet amatöörit perustivat Kun-ooppera koulun, mutta sen toiminta päättyi Kiinan–Japanin sodan myötä. Kiinan sisällissodan jälkeen Kun-ooppera kouluja ja ryhmiä alettiin jälleen perustaa Kiinan kansantasavallassa. 1900-luvun parhaana Kun-oopperan näyttelijänä ja kehittäjänä on pidetty Yu Zhenfeitä ja Kun-oopperan perinteisiä esityksiä näyteltiin hallinnon poliittisiin näkemyksiin sopiviksi muokattuina. Nämäkin elvytyspyrkimykset pysähtyivät kulttuurivallankumoukseen 1966–1976. Elvytystoimiin saatettiin jälleen ryhtyä kulttuurivallankumouksen jälkeen.[1] Vuonna 2008 Kun-ooppera lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[2]

Helsingissä toukokuussa 2010 pidetyn Aasia-festivaalin teema oli Kun-ooppera.[3] Esiintyjät olivat Kiinan perinteisen teatterin akatemiasta. Esityksen taustavoimina olivat tuottaja, professori Yu Shaofei ja professori Fu Xueyi, joka on toiminut Ming-dynastian kirjailija Li Yun (1610–1680) klassikkoteoksen Salattu suhde -musiikin entisöijänä.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 1259-1260. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)
  2. a b c Kun Qu opera Intangible Heritage. Unesco. Viitattu 8.11.2017. (englanniksi)
  3. Tossavainen, Jussi: Kun-ooppera on hienostunut helmi 8.5.2010. HS. Viitattu 14.9.2016. [vanhentunut linkki]
  4. Kiinalaista oopperaa Iisalmessa 11.5.2010. Yle. Viitattu 14.9.2016.

Aiheesta muualla muokkaa