Kulttuuri-imperialismi
Kulttuuri-imperialismi tarkoittaa yhden kulttuurin nostamista toisen kulttuurin yläpuolelle, etenkin sellaisissa tapauksissa, kun vahvempi maa kolonisoi taloudellisesti tai sotilaallisesti heikomman maan ja pakottaa omat kulttuuriset tapansa ja uskomuksensa valloittamaansa maahan.[1]
Kulttuuri-imperialismiin kuuluu tarkoituksenmukaisuus ja vallankäyttö, toisin kuin pelkkään kulttuurin leviämiseen, joka tapahtuu luonnollisen kanssakäymisen välityksellä.[1]
Vahvempi maa voi pakottaa kulttuurinsa toiseen maahan monin tavoin. Se voi tapahtua säätämällä lakeja, jotka määräävät koulutuksesta, uskonnosta, taiteesta ja kielestä. Toinen kulttuuri-imperialismin muoto on sellainen kehitysapu, jolle avunantaja on määrännyt ehtoja esimerkiksi avun saajamaan kouluopetuksen sisällön suhteen. Jotkut näkevät myös globalisaation myötä leviävän amerikkalaistumisen esimerkkinä kulttuuri-imperialismista.[1]
Kulttuuri-imperialismia on ollut antiikin Kreikan ja Rooman valtakunnista lähtien. Uudella ajalla kulttuuri-imperialismia ovat harjoittaneet imperiumeja perustaneet suurvallat, kuten Ranska, Britannia, Yhdysvallat, Kiina ja Neuvostoliitto.[1]
Nykyajan länsimaista kulttuuri-imperialismia vastustetaan esimerkiksi perustamalla liittoumia ja järjestöjä, jotka pyrkivät säilyttämään kulttuuriperintöä ja tapoja. Joissakin maissa länsimaistumista on yritetty hidastaa poliittisin toimin.[1]