Kultaköynnös
Kultaköynnös eli herttakultaköynnös[2] (Epipremnum aureum) on maailmalla hyvin yleisesti käytetty köynnöstävä huonekasvi. Kasvi kasvaa luontaisena Moorean saarella Ranskan Polynesiassa, mutta ihmisen tuomana se on levinnyt myös muille Tyynenmeren saarille, Kiinaan, Kaakkois-Aasiaan, Intiaan, Pakistaniin, Singaporeen, Keski- ja Etelä-Amerikkaan, Etelä-Floridaan sekä Karibialle. Havaijilla ja Sri Lankassa sitä pidetään erittäin haitallisena vieraslajina.[3][4]
| Kultaköynnös | |
|---|---|
 Kultaköynnöksen huonekasviksi jalostettu kirjavalehtinen lajike. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
| Suku: | Kultaköynnökset Epipremnum |
| Laji: | aureum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epipremnum aureum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kultaköynnöstä pidetään usein Epipremnum pinnatumin muunnoksena, mutta ne ovat tosiasiassa kaksi erillistä lajia, jotka eroavat toisistaan muun muassa lehden muodon, lehtilavan, lehtitupen ja kasvunopeuden perusteella. Syynä luokittelun epäselvyyteen on se, että kultaköynnös kukkii hyvin harvoin. Ainoa tunnettu kukkimiskerta oli vuonna 1962.[3][5][6]
Lajikuvaus muokkaa
Kultaköynnös on ainavihreä liaani, jonka vihertävänkeltainen varsi voi olla jopa 4 sentin paksuinen[7] ja yli 10–12 metriä korkea[5]. Luonnossa se viettää nuoruuden ajan aluskasvillisuudessa, mistä se pyrkii kiipeilemään parempiin valo-olosuhteisiin puun latvustoon. Lehtihankoihin muodostuu ilmajuuria, joiden avulla kasvi kiinnittyy puunrunkoon ja oksiin tai saatavilla olevaan alustaan.
Nuoren kultaköynnöksen lehdet ovat pienet, herttamaiset ja ehyet, kun taas vanhat lehdet ovat epäsäännöllisen liuskoittuneet, jopa 70–90 senttiä pitkät[5] ja 40–45 senttiä leveät[5]. Huonekasvioloissa kasvi harvoin kasvattaa suuria tai täysikasvuisia lehtiä. Kultaköynnöksen lehdet ovat tyypillisesti kiiltävän vihreät ja niissä on keltaisen tai kermanvärisen kirjavaa kuviointia.
Lisääminen muokkaa
Kasvia on helppo lisätä kasvullisesti muutaman lehden mittaisesta latva- tai varsipistokkaasta. Latvapistokas lähtee nopeammin kasvuun, sillä siinä on jo valmiiksi muodostunut latvasilmu uuteen kasvuun. Uudet juuret lähtevät kasvamaan kultaköynnöksen ilmajuurista, juurruttaminen onnistuu parhaiten ja nopeiten vedessä muutaman viikon sisällä.
Myrkyllisyys muokkaa
Kultaköynnös on kokonaan myrkyllinen ja vaikuttava aine kasvissa on saponiinit.[8] Kasvin rikkoutuneista osista tuleva neste on lievästi myrkyllinen ja saattaa aiheuttaa tilapäistä ärsytystä iholla ja limakalvoilla, kuten silmissä ja suussa. Kasvinesteelle altistunut alue on syytä huuhdella kunnolla. Jos oireet jatkuvat pitempään, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.[9]
Käyttö huonekasvina muokkaa
Kultaköynnös on hyvin kestävä huonekasvi, joten se on hyvin suosittu erilaisissa julkisissa tiloissa. Kasvia näkee yleisesti joko seinälle kiipeilemään asetettuna, tai vapaana riippuen esimerkiksi amppelissa. Jos haluaa mahdollisimman näyttävän kultaköynnöksen, pitää ottaa mallia kasvin luontaisesta kasvutavasta. Kasvin tukeminen sammalpaaluun tai muuhun orgaanista ainetta sisältävään tukeen saa kultaköynnöksen kasvamaan paremmin ja tuuheammin, koska kasvin ei tarvitse etsiä tukea.
Huonekasvina suositaan nimenomaan kirjavalehtisiä lajikkeita, joita on saatu jalostuksella.
-
'Marble queen' on miltei valkoinen mutta osittain vihreä. -
'Neon' on voimakkaan vaaleanvihreä ilman laikkuja.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Epipremnum aureum (Linden & André) G.S.Bunting The Plant List. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Kultaköynnös (herttakultaköynnös) – Epipremnum aureum Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 3.11.2023.
- ↑ a b Epipremnum aureum (Linden & André) G.S. Bunting Exotic Rainforest. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Moodley, D. & Procheş, Ş. & Wilson, J. R. U.: Assessing and managing the threat posed by Epipremnum aureum in South Africa. South African Journal of Botany, maaliskuu 2017, 109. vsk, s. 178–188. doi:10.1016/j.sajb.2016.12.005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Puccio, Pietro: Epipremnum aureum Monaco Nature Encyclopedia. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Hung, Chiu-Yueh & Qiu, Jie & Sun, Ying-Hsuan & Chen, Jianjun & Kittur, Farooqahmed S. & Henny, Richard J. & Jin, Gulei & Fan, Longjiang & Xie, Jiahua: Gibberellin deficiency is responsible for shy-flowering nature of Epipremnum aureum. Scientific Reports, 27.6.2016, 6. vsk, s. 28598. PubMed:27345283. doi:10.1038/srep28598. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Epipremnum pinnatum cv. Aureum Australian Tropical Rainforest Plants. Arkistoitu 16.4.2019. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Botanian tietolaari 4: Myrkkykasvit, s. 46 ja 43. Joensuu: Joensuun yliopiston monistuskeskus, 1994.
- ↑ http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,26270#K (Arkistoitu – Internet Archive)