Kristillinen pasifismi
Kristillinen pasifismi on vakaumus, jossa koetaan, että väkivalta ei kuulu kristilliseen uskoon.
Alkukristityt ja pasifismi muokkaa
Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnassa Jeesus sanoo:
"Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin." Matt.5:38-39
"Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa." Matt:5:43-45
"Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat." Luuk.6:27-28
"Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." Matt.5:21-22
Kristillinen pasifismi perustuu Jeesuksen vuorisaarnaan ja käskyyn "älä tapa". Ne kristityt, jotka eivät ole pasifisteja, tulkitsevat niiden tarkoittavan vain elämää siviilissä mutta ei sodassa. Sen he tavallisesti perustelevat apostoli Paavalin sanalla siitä, että tulee olla esivallalle alamainen. Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä 13.1-5::
"1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta."
Joidenkin arvostelijoiden mukaan alkuseurakunnalla ei ollut yhtenäistä näkemystä armeijassa palvelemisesta ja varhaisten kirkkoisien teksteissä on mainintoja kristityistä sotilaista.[1]
Nykyisin muokkaa
Nykyäänkin on muutamia kristillisiä yhteisöjä, jotka edellyttävät jäseniltään kristillistä pasifismia, kuten mennoniitat ja kveekarit. Useimmat kristilliset yhteisöt pitävät pasifismia sellaisena asiana, että sallivat jäsenilleen sekä pasifismin että aseellisen maanpuolustuksen.[2]
Suomen evankelis-luterilainen kirkko opettaa "oikeutetun sodan" teologiaa eikä hyväksy hyökkäyssotia: "Kristillisen opetuksen mukaan sota on synnin seurausta. Sota voi tulla kyseeseen vain äärimmäisenä ja viimeisenä puolustuskeinona suuremman pahan ehkäisemiseksi. Tämä merkitsee muun muassa hyökkäyssodan kieltämistä. Näkemykseen liittyy niin kutsuttu oikeutetun sodan teoria, jonka ovat muotoilleet kirkkoisät Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitää sotaa kansojen ja ihmiskunnan onnettomuutena. Tappaminen ei voi koskaan olla moraalinen velvollisuus, mutta niin kutsuttuun oikeutettuun sotaan osallistuminen on hyväksyttävää."
Nykyään kirkon asenne kristillisiin pasifisteihin on varsin suvaitseva: "Kristikunnassa ja luterilaisuudessa on sijaa myös radikaalille pasifismille, joka suhtautuu torjuvasti kaikkeen tappamiseen. Tällöin viitataan usein Kristuksen opetukseen ja esimerkkiin ja erityisesti Vuorisaarnaan." [3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Alkukristittyjen pasifismia ei ollut olemassa, Tuomas Kangasniemi Cross Section 2008
- ↑ Aseistakieltäytymisen uskonnolliset perusteet (Arkistoitu – Internet Archive). Kultut.utu.fi.
- ↑ Sota. Kirkollinen sanasto. Viitattu 7.1.2019.