Kristalliluola
Kristalliluola (espanjaksi Cueva de los Cristales) sijaitsee Naicassa, Meksikon pohjoisosassa, noin 300 metriä Chihuahuan autiomaan alla. Kristalliluola on 10 metriä korkea, 40 metriä pitkä ja 30 metriä leveä kammio, jossa kulkee joka suuntaan jättimäisiä seleniittikidepylväitä.
Seleniitti on kipsin (kalsiumsulfaattidihydraatti) läpikuultava ja hohtava kidelaji. Kristalliluolan kiteet voivat olla jopa 14 metriä pitkiä ja halkaisijaltaan yli metrin paksuisia. Luolan tutkiminen on haastavaa olosuhteiden vuoksi, sillä luolassa vallitsee noin 50 celsiusasteen lämpötila ja suhteellinen ilmankosteus on liki 100 %. Ilman erityisiä suojavarusteita luolassa pystyy oleskelemaan vain joitain minuutteja. Autiomaan alta on löydetty viisi luolaa.
Seleniittiluolaston synty muokkaa
Naican vuoristo syntyi, kun maan sisuksista puski ylös valtava magmamassa 25 miljoonaa vuotta sitten ja työnsi mineraalipitoista ja kuumaa termistä vettä kalkkikiveen. Maankuoren halkeamiin syntyi 1–2 miljoonaa vuotta sitten termisellä vedellä täyttyneitä luolia. Veteen liukeni kalsiumsulfaatti-ioneja (anhydriitti). Seleniittikiteitä alkoi syntyä 350 000 vuotta sitten ionien yhdistyessä vesihauteessa, kun termisen veden lämpötila alitti 59 celsiusasteen rajan. Kiteiden koko saattoi kasvaa jatkuvasti, sillä eristyksissä olevassa luolassa olosuhteet pysyivät muuttumattomina. Kasvu päättyi vasta kun pohjaveden pintaa laskettiin kaivostoiminnan yhteydessä.
Naican luolien löytyminen muokkaa
Ensimmäinen seleniittiluola, Cueva de las Espadas (Miekkojen luola), löytyi kaivostoiminnan yhteydessä 120 metrin syvyydestä jo vuonna 1910. Cueva de las Espadas -luola on pienempi ja myös sen seleniittimuodostelmat ovat selvästi pienempiä, minkä on päätelty johtuvan pohjaveden korkeuden ja lämpötilan muutoksista. Luola on ajoittain kuivunut ja ilmavirta on vaikuttanut kiteiden kasvuun.
Jättimäisten kiteiden Kristalliluola eli Cueva de los Cristales löytyi vuonna 2000 noin 300 metrin syvyydestä, kun kaivosyhtiö Peñoles laski Naican kaivosten pohjaveden pintaa edelleen päästäkseen käsiksi uusiin hopea-, sinkki- ja lyijyesiintymiin.
Kristalliluolan lähettyvillä sijaitsee kaksi muuta, pienempää luolaa, Ojo de la Reina (Kuningattaren silmä) sekä Cueva de las Velas (Purjeiden luola). Noin 150 metrin syvyydestä löytyi ilmastointikuilun poraamisen jälkeen vuonna 2009 uusi luola, Palacio de Hielo (Jääpalatsi). Ylemmissä luolissa ei ole jättikiteitä.
Kidejättien lisäksi luolista on löytynyt monia muita harvinaisia kiteytymismuotoja, kuten purjemaisia, kukkakaalimaisia, sienimäisiä tai hahtuvaisia kiteitä.
Luolatutkimus muokkaa
Kaivosyhtiön kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen kansainvälinen tutkijayhteisö, jossa on tutkijoita kuudesta maasta ja kahdeksalta tieteenalalta (mm. geologeja, mikrobiologeja, siitepölytutkijoita, immunologeja ja geokemistejä), pääsi tutkimaan luolia. Tutkimuksissa on löytynyt mm. kivettyneitä mikrobeja ja siitepölyä.
Luolien tutkimus ei ole vaaratonta. Ilman erityisiä suojavarusteita luolissa ei voi hetkeä kauempaa olla, ja enimmäisaika suojavarusteissakin on noin tunti kerrallaan. Tutkijoita uhkaa mm. lämpöhalvaus. Ohuesta vaatetuksesta ei ole apua, sillä suuressa kosteudessa hiki ei pääse haihtumaan, eikä siten viilentämään kehoa. Ilmankosteus saattaa tiivistyä keuhkojen sisälle vedeksi, joka aiheuttaa riskin hukkua omaan hengitykseen. Suojapuvussa on monta eristekerrosta ja jäähdytykseen käytetään jääkuutioita. Lisäksi tarvitaan laite, joka viilentää hengitysilmaa ja puhaltaa kylmää ilmaa silmille.
Tutkijat kilpailevat myös ajan kanssa, sillä kaivosyhtiö lakkaa pumppaamasta pohjavettä pois, kun louhittava malmi loppuu, ja tällöin luola täyttyy jälleen vedellä.
Lähteet muokkaa
- Zick, Tobis: Jättikiteiden labyrintti. Geo, 2008, 1. vsk, nro 9–10, s. 72–87. Helsinki: Sanoma Magazines.
- Ker Than: Giant Crystal Caves Yield New "Ice Palace" (for National Geographic News, Daily News) National Geographic. 7. lokakuuta 2010. Viitattu 8. kesäkuuta 2011. (englanniksi)
