Kouprei[3] eli koupri[4] eli sauvelinhärkä[3] (Bos sauveli) on Kaakkois-Aasiassa elävä, erittäin huonosti tunnettu nautaeläimiin kuuluva sorkkaeläinlaji. Se on yksi arvoituksellisimmista ja uhanalaisimmista suurnisäkkäistä, ja sen asemasta omana lajinaan on kiistelty. Kouprei on äärimmäisen uhanalainen ja mahdollisesti jo sukupuuttoon kuollut. Se on silti yhä Kambodžan kansalliseläin.

Kouprei
Sauvelinhärkä lehmä ja sonni verrattuna ihmiseen.
Sauvelinhärkä lehmä ja sonni verrattuna ihmiseen.
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae [2]
Suku: Bos
Laji: sauveli
Kaksiosainen nimi

Bos sauveli
Urbain, 1937

Synonyymit
  • Novibos sauveli [2]
Kouprein levinneisyysalue
Kouprein levinneisyysalue
Katso myös

  Kouprei Wikispeciesissä
  Kouprei Commonsissa

Löytyminen ja etymologia muokkaa

Pariisissa sijaitsevan Vincennesin eläintarhan johtaja Achille Urbain kuvasi kouprein vuonna 1937. Urbain löysi Kambodžasta ranskalaisen eläinlääkärin, tohtori R. Sauvelin talosta metsästysmuistoksi otetun koupreihärän pään vuonna 1936. Laji sai nimensä Sauvelin mukaan. Hän oli ensimmäinen lajiin tutustunut länsimaalainen tiedemies.[5][6] Tosin vuonna 1929 amerikkalainen mies ja hänen poikansa ampuivat suuren sorkkaeläimen syötiksi tiikerinmetsästystä varten. Eläimen luut lähetettiin Kansasin yliopiston luonnonhistorialliseen museoon, mutta löytö tunnistettiin koupreiksi vasta 1982.[7] Se oli luultavasti jäänyt kuvaamatta harvinaisuutensa ja erityisesti sen vuoksi, että länsimaalaiset eivät liikkuneet Kambodžassa paljoakaan. Löytö herätti epäilyksiä. Ensin sitä luultiin bantengiksi tai villiintyneeksi naudaksi. Sitä on pidetty myös bantengin ja gaurin, vesipuhvelin tai seebun risteytymänä sekä muinaisen Khmerien valtakunnan kesyn nautakarjan jälkeläisenä. Se voi myös olla puuttuva rengas nykyisten nautalajien välillä.[5]

Kouprei hyväksyttiin omaksi lajikseen, kun yksi urosvasikka saatiin pyydystettyä ja vietyä Pariisiin Vincennesin eläintarhaan.[8] Vasikka saatiin Preăh Vihéarin maakunnasta Kambodžasta. Se eli eläintarhassa, kunnes kuoli nälkään vuonna 1940.[9] Samana vuonna saatiin tutkimuksiin aikuinen härkä. Siinä havaittiin monia alkukantaisia piirteitä, joiden takia Harvardin yliopiston nisäkästutkija H. J. Coolidge sijoitti kouprein omaan Novibos-sukuunsa. Myöhemmin se siirrettiin Bos-sukuun.[8][10] Lajia on tutkittu viimeksi vuonna 1957, jolloin eläintieteilijä Charles Wharton tutki ja kuvasi filmille luonnonvaraisia yksilöitä.[11] Vuonna 1960 Norodom Sihanouk teki koupreista Kambodžan kansalliseläimen, osittain lajin mystisyyden takia.[7]

Sana kouprey tulee khmerin kielestä ja tarkoittaa ’metsähärkää’. Suvun nimi Bos tarkoittaa ’härkää’ ja lajinimensä se on saanut tohtori Sauvelin kunniaksi.[6] Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on kuupri.[3]

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kouprei on kookas sorkkaeläin. Sen ruumiinpituus on 210–220 senttiä ja paino 700–900 kiloa, säkäkorkeus on 170–190 senttiä ja hännän pituus 100–110 senttiä.[6] Ruumis on suuri, mutta kapea ja jalat pitkät.[7] Kouprei on syntyessään ruskea, mutta lehmät muuttuvat ikääntyessään harmaiksi. Sonnit saavat aikuistuessaan mustan tai hyvin tummanruskean värityksen. Sonneilla on myös korostunut kaulapussi, joka voi olla 40 senttiä pitkä ja koskettaa jopa maata. Sekä sonnilla että lehmällä on erikoiset, loviset sieraimet ja pitkä häntä.[6] Niillä on myös loiva selkäkyttyrä. Väritys on vatsasta hieman vaaleampi. Jaloissa on vaaleat sukat. Silmien ympärillä ja turvan molemmilla puolilla on kastanjanruskeat alueet. Lehmien sarvet ovat lyyran muotoiset. Sonnien sarvet taipuvat juuresta taaksepäin ja sieltä ylös- ja eteenpäin. Sarvien kärjet taas taipuvat sisäänpäin.[12] Sonnin sarvet voivat kasvaa jopa 80 sentin pituisiksi.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Koupreita tavattiin aiemmin Indokiinassa Kambodžan, Etelä-Laosin, Länsi-Vietnamin ja Kaakkois-Thaimaan alueelta. Nykyään se on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon, vaikka joitain yksilöitä saattaa yhä olla jäljellä, todennäköisimmin jossain suojelualueella itäisessä Kambodžassa. Varmoja havaintoja ei ole tehty vuoden 1983 jälkeen. Fossiililöydöt todistavat kouprein eläneen aiemmin Keski-Kiinassa.[1][7]

Elinympäristöä ovat erityisesti lehtensä pudottavat Dipterocarpus-metsät, varsinkin alueilla, joissa on laajoja ruohostomaita. Ilmeisesti koupreit käyttävät myös ikivihreitä metsäsaarekkeita ja monsuunimetsiä. Seudun maasto on matalaa tai aaltoilevaa alankoa. Suurimmassa osassa levinneisyysaluetta vuodenaikojen vaihtelut ovat suuria ja sademäärä alle 2 000 milliä vuodessa. Vesipaikat ja mineraalien nuolentapaikat ovat varmasti tärkeitä.[1][7]

Elintavat muokkaa

Kouprein elintavoista tiedetään hyvin vähän. Sitä on kuvailtu aktiiviseksi ja rauhattomaksi. Bantengiin verrattuna kouprei on valppaampi ja juoksee sulavammin. Se on yöeläin, luultavasti välttääkseen ihmistä. Koupreit vetäytyvät metsien suojiin välttääkseen myös kuumaa aurinkoa ja tulevat avoimelle alueelle vasta illalla. Ne vaeltavat yössä jopa 15 kilometriä laiduntaessaan. Lajin ravintoa ovat useat lyhyet ja pitkät ruohot, sarat ja jotkin pensaat[6]. Lauma hajoaa ja yhdistyy uudelleen toistuvasti. Yksi lehmä johtaa laumaa, ja siihen liittyy myös sonneja kuivana kautena, jolloin yksilömäärä voi nousta 20:een. Samassa laumassa voi olla myös bantengeja ja vesipuhveleita.[13] Koupreisonnit hankaavat sarviaan puihin ja muurahaiskekoihin, jonka johdosta vanhojen yksilöiden sarvenkärjet ovat kuluneet tylpiksi.[5]

Koupreit lisääntyvät hitaasti.[12] Ne parittelevat keväällä ja kantoaika kestää 8–9 kuukautta. Ainoa vasikka syntyy talvella, yleensä joulu–tammikuussa. Lehmä eroaa laumasta synnyttääkseen ja palaa takaisin noin kuukauden kuluttua. Poikasen hoidosta on niukasti tietoa.[13]

Uhat ja suojelu muokkaa

Kouprei on erittäin harvinainen tai jo hävinnyt. Varmoja havaintoja lajista ei ole 20 vuoteen.[7] Kannaksi arvioitiin tuhat yksilöä vuonna 1940, 350 yksilöä vuonna 1964 ja viisi vuotta myöhemmin 100–200 yksilöä. Alueella on käyty sotia ja siellä on ollut levotonta, joten eläimiä on tapettu rajoittamattomasti.[12] Niitä on tapettu lihan ja sarvien takia muun muassa kiinalaisen lääketieteen käyttöön. Metsästys, elinalueiden katoaminen maatalouden ja puukaupan tarpeisiin, sekä karjasta tarttuneet taudit ovat aiheuttaneet romahduksen. Myös maamiinat ovat voineet tappaa koupreita ja vaikeuttaa suojelua. Vuonna 1994 lajia etsittiin ilmasta ja maasta käsin Kambodžassa, Vietnamissa ja Laosissa, mutta eläimiä ei löydetty. Sen sijaan polkuja on havaittu, ja lajista on myös varmistamattomia havaintoja. Kalloja ja sarvia löytyy yhä kaakkoisaasialaisilta toreilta, mikä pitää yllä toivoa lajin säilymisestä. Lajin aikuisten eläinten määräksi arvioidaan alle 250 yksilöä, todennäköisesti alle 50. Kouprei on rauhoitettu kaikissa alueen maissa, ja se kuuluu myös CITES-sopimuksen liitteeseen I.[1][7]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Timmins, R.J., Hedges, S. & Duckworth., J.W.: Bos sauveli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Bos sauveli Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
  3. a b c Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 22.7.2010. [vanhentunut linkki]
  4. Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 82. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
  5. a b c (toim.) Ilkka Koivisto, Pentti Koskela, Juhani Lokki, Pekka Tuunaine ja Pertti Viitanen: Eläinten kiehtova maailma 1 A-G. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X.
  6. a b c d e f Brent Huffman: Kouprey 3.24. 2004. The Ultimate Ungulate. Viitattu 27.6. 2009.
  7. a b c d e f g ARKive: Kouprey - Bos sauveli - Information - ARKive 2007. Wildscreen. Arkistoitu 12.6.2009. Viitattu 27.6. 2009.
  8. a b Bo Øksnebjerg & Stine Overbye: Näin löytyi viisi uutta nisäkästä. Tieteen kuvalehti, 1994, nro 9, s. 81.
  9. Alexandre Hassanin & Anne Ropiquet: Resolving a zoological mystery the kouprey is a real species 2007. The Royal Society. Viitattu 27.6. 2009.
  10. IUCN/SSC, University of Hanoi: The Kouprey An Action Plan for its Concervation (PDF) 1989. IUCN. Arkistoitu 7.1.2009. Viitattu 27.6. 2009.
  11. WWF: WWF International - Kouprey (Bos sauveli) 2009. WWF. Arkistoitu 26.6.2010. Viitattu 22.7.2010.
  12. a b c Koivisto, Ilkka, Sarvala, Maija ja Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 132. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6.
  13. a b Jill Winker: ADW Bos sauveli Information 2004. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 27.6. 2009.