Kotkansiipi

putkilokasvilaji

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris, syn. Struthiopteris filicastrum) on suurikokoinen lehtojen saniainen.

Kotkansiipi
Kotkansiipi kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885)
Kotkansiipi kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885)
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Helmisaniaiskasvit Onocleaceae [2]
Suku: Kotkansiivet Matteuccia
Laji: struthiopteris
Kaksiosainen nimi

Matteuccia struthiopteris
(L.) Todaro

Katso myös

  Kotkansiipi Wikispeciesissä
  Kotkansiipi Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Kotkansiipikasvustoa metsäojan varressa eteläisessä Suomessa toukokuun lopulla 2011.
 
Kotkansiiven pysty kasvutapa.
 
Kotkansiivet kuolleet itiölehdet jäävät syksyllä pystyyn muiden lehtien jo kuihduttua ja erottuvat vielä seuraavana keväänä.[3] Kuvassa uudet lehdet ovat jo nousseet niiden yli.

Kotkansiiven maavarsi on lyhyt, pysty ja rönsyllinen. Lehdet nousevat kauniina, suppilomaisina kimppuina ja muodostavat suuria kasvustoja. Itiöpesäkkeettömät, hyvin lyhytruotiset lehdet kasvavat jopa 150 cm korkeaksi. Lehtilapa on kapean vastapuikea, lyhytsuippuinen ja kertaalleen parilehdykkäinen. Lehdykät ovat parijakoisia, liuskat pitkulaisia, tylppiä ja ehytlaitaisia. Toisin kuin muut Suomessa tavattavat saniaiset, kotkansiiven itiöpesäkkeet eivät ole lehden alapuolella vaan se tekee erillisiä itiölehtiä. Lehtien keskeltä nousevat itiölehdet ovat itiöpesäkkeettömiä lehtiä lyhyempiä ja kapeampia, kovia ja paksuja. Itiölehdet muuttuvat pian tummanruskeiksi. Suomessa kotkansiiven itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[4]

Levinneisyys muokkaa

Euroopassa kotkansiiven levinneisyysalue on hajanainen ja mantereinen. Lajia tavataan Saksasta ja Alppien alueelta itään Romaniaan, Pohjois-Ukrainaan ja Keski- ja Pohjois-Venäjälle. Erillinen esiintymä on Kaukasuksen alueella. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Puolaan, Baltian maihin ja Fennoskandiaan. Aasiassa lajia tavataan paikoin Etelä-Siperiassa ja Kiinassa sekä Japanissa. Pohjois-Amerikassa kotkansiipeä kasvaa paikoin Alaskassa ja erityisesti Kanadan etelä- ja keskiosissa.[5] Suomessa kotkansiipeä kasvaa harvakseltaan koko maassa, mutta myös puuttuu laajoilta alueilta muun muassa Pohjanmaalta ja Lapista.[6]

Elinympäristö muokkaa

Kotkansiipi viihtyy parhaiten rehevissä puronvarsilehdoissa, saniaislehdoissa ja lehtokorvissa. Kasvustot ovat yleensä varjoisilla, hyvinkin kosteilla kasvupaikoilla.[4]

Käyttö muokkaa

Kotkansiipeä viljellään yleisesti koristekasvina, varsinkin hautausmailla se on suosittu.[7] Aikaisemmin sitä on esimerkiksi Ruotsissa kerätty ja kuivatettu karjan talvirehuksi.[5]

Lähteet muokkaa

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa 1996.

Viitteet muokkaa

  1. Maiz-Tome, L.: Onoclea struthiopteris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2016. (englanniksi)
  2. Smith, A. R. et al 2006: A classification for extant ferns. Taxon 55(3): 705–731. pdf (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (Lähde kotkansiiven taksonomialle ja heimosijoitukselle.)
  3. Vantaan luonto: kasvit 1996, s. 256.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 55.
  5. a b Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Strutbräken (Matteuccia struthiopteris) (myös levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 2004-2011. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 9.10.2011. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kotkansiiven levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 9.10.2011.
  7. Oulun kasvit 2005, s. 156.

Aiheesta muualla muokkaa