Koskenkorvan tehtaat
Koskenkorvan tehtaat on Oy Alkoholiliike Ab:n 1930-luvun lopulla perustaman väkiviinanpolttimon ympärille muodostunut tehdasyhdyskunta Ilmajoen Koskenkorvalla Etelä-Pohjanmaalla. Teollista toimintaa alueella harjoittavat Anora Group Oyj ja Atrian tytäryhtiö A-Rehu Oy. Tehdasalueella toimivat myös Caverion Oyj ja jäteveden käsittelijä Kemira Operon Oy, ja vuonna 2019 ne työllistivät yhteensä satakunta henkilöä.[1] Museovirasto on määritellyt alueen yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[2]
Tuotanto muokkaa
Koskenkorvan tehtailla tislataan 96-prosenttista etanolia, josta Anoran Rajamäen tehtailla valmistetaan muun muassa Koskenkorva-viinaa. Sitä on valmistettu vuodesta 1953 alkaen.[3][4] Vuoteen 2012 asti etanoli kuljetettiin Koskenkorvalta Rajamäelle rautateitse säiliövaunuilla, sen jälkeen kuljetus tapahtuu maataillenyt kuljetukset hoidetaan maanteitse.[5][6]
Koskenkorvan tehtaat käyttävät vuodessa lähes 200 000 tonnia suomalaista ohraa, mikä on noin 15 % maan koko ohrantuotannosta. 20 000 etanolitonnin lisäksi ohrasta syntyy määrällisesti vielä enemmän muita tuotteita: 80 000 tonnia mäskipohjaista liemirehua sikaloille, 20 000 tonnia hiilidioksidia AGA-yhtiölle sekä 60 000 tonnia tärkkelystä paperiteollisuudelle.[7][8]
Rakennukset muokkaa
Tehtaan ensimmäinen vaihe, punatiilinen polttimo, erillinen voimalaitos ja kaksi funkistyylistä toimihenkilöiden asuintaloa, rakennettiin vuosina 1939–1940 arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelemina. Vuonna 1967 vanhaa tehdasta korotettiin, ja 1970-luvun alussa sen ja rautatieaseman väliin nousi Einari Teräsvirran piirtämä uusi tislaamo ja korkea, kauas näkyvä siilotorni. Tehdasta laajennettiin edelleen 1980-luvun lopulla, pääarkkitehtina Jukka Aittola. Toinen asuinrakennuksista purettiin uuden voimalaitoksen tieltä, ja isännöitsijän talona toiminut saksalaistyylisen jyrkkäharjainen pientalo on nykyään tehtaan vierailijoiden yöpymistiloina. Tehdasyhdyskuntaan kuuluu myös Kyrönjoen vastakkaiselle rannalle 1970-luvun alussa rakennettu asuinalue, ns. ”arabikylä”, jonka alun perin tasakattoiset rivi- ja pienkerrostalot on muutettu harjakattoisiksi.[2]
Tehtaan pääportilla on Heikki Häiväojan veistos Voima ja vastavoima, joka paljastettiin tehtaan 50-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1988.[9]
Historia muokkaa
Kieltolain päätyttyä vuonna 1932 perustettu Oy Alkoholiliike Ab päätti tehtaan perustamisesta vuonna 1938, ja poliittisen kädenväännön jälkeen tehtaan sijoituspaikaksi valittiin Ilmajoen Koskenkorva. Alue oli Suupohjan radan ja Kyrönjoen varressa, ja siltä löytyi pohjavesivaroja. Yksi valintaperuste oli alueen perunanviljely, sillä alun perin väkiviinan raaka-aineena käytettiin perunaa, nykyisin ohraa.[2] Vuonna 1938 Alko osti maanviljelijä Jaakko ja Elisabeth Koskenkorvalta pari hehtaaria maata tehtaan rakentamista varten.[3]
Tehdas valmistui vuonna 1940 mutta käynnistyi vasta sotien jälkeen vuonna 1945. Rakentamisessa hyödynnettiin Ensossa sijainneen, sodassa rajan taakse jääneen viinatehtaan piirustuksia.[2] Tehtaan isännöitsijäksi tuli Ensossa ja Rajamäellä työskennellyt diplomi-insinööri Seth Silander.[10] Sotaan liittyneen elintarvikepulan vuoksi ajatus perunaviinan valmistuksesta jouduttiin aluksi hylkäämään, ja tehdas valmisti sen sijaan alkuvuosinaan sulfiittispriitä eli ”tikkuviinaa”, jonka raaka-aineena käytettiin selluloosan valmistuksessa sivutuotteena syntynyttä jätelientä. Tehtaan laajennuksen jälkeen viinan tislaaminen perunasta aloitettiin vuonna 1953, ja tuolloin esiteltiin markkinoille uusi tuotemerkki, Koskenkorvan viina.[3]
Tehtaiden ympärillä oli jo tuolloin vilkas Koskenkorvan kylä, jonka kasvu oli voimistunut rautatien rakentamisen myötä 1910-luvulla. Kylä on alun perin syntynyt Pukarankosken äärelle eli ”korvalle”, ja kosken ääressä toimi meijeri, viljamyllyjä ja vuonna 1936 perustettu Koskenkorvan höyrysaha.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hämäläinen, Tuomo: Koskenkorvan tehdas vakaalla pohjalla Ilmajoki-lehden kesälehti 2019. 29.5.2019. Viitattu 21.6.2019.
- ↑ a b c d e Koskenkorvan tehtaat, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa, Museovirasto. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ a b c Kaija Vuorio: Tällä vuosikymmennellä 60-vuotias Koskenkorva oli kalleimmillaan[vanhentunut linkki] Savon Sanomat 20.6.2013. Viitattu 21.4.2014.
- ↑ Pekka Virolainen: Koskenkorva kirkastaa ohran[vanhentunut linkki], Tekniikka & Talous 23.6.2005. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ Tasoristeys 4/2012, Resiinalehti. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ Hellman, Patrik: Kaskinen–Seinäjoki rautatien kehityskelpoisuusselvitys, s. 27. Euroopan unioni, Euroopan aluekehitysrahasto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Into, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.5.2017). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Altia tehostaa Koskenkorvan tehtaan kilpailukykyä[vanhentunut linkki], Altia Oyj, ei päiväystä. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ Juha Mäenpää: Altian myynti voi lopettaa tuotannon Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive), Maaseudun Tulevaisuus 6.6.2014. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ Museo- ja muistomerkkireitti 2015. Ilmajoen museot. Viitattu 3.12.2017.
- ↑ Kauppila, Olli: Koskenkorvan polttimo ja sen edeltäjät – Koskenkorvan tehtaan 50-vuotishistoriikki, s. 297. Helsinki: Oy Alko Ab, 1988. ISBN 951-8913-00-5.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tehdasalueen vieressä toimivan yksityisen Koskenkorva-museon sivusto
- Juha Paarlahti: Koskenkorvan tehdas 40 vuotta. Oy Alko Ab 1978.
- Juha-Matti Märijärvi: Altia Corporation Koskenkorvan tehdas. Kulttuurihistoriallinen selvitys. Painamaton raportti, Pöyry Environment Oy 2007.