Korpisaari[1] (ven. Апте́карский о́стров, Aptekarski ostrov) on saari ja Petrogradin piiriin kuuluva kunnallishallintoalue Nevan suistossa Pietarin kaupungin alueella. Se sijaitsee Suuren ja Pienen Nevkan välissä, etelässä sen erottaa Koivusaaresta pieni Karpovka- eli Korpijoki (ven. Карповка). Yhdessä Koivusaaren kanssa Korpisaari muodostaa ns. ”Pietarin puolen” eli Petrogradskaja storonan kaupunginosan (ven. Петроградская сторона). Saaren pinta-ala on noin 2 neliökilometriä.

Korpisaaren kunnallishallintoalue Pietarin kartalla.

Korpisaari lienee saanut nimensä maaston perusteella (korpi ”(kuusi)metsää kasvava suomaa”). 1600-luvulla siellä oli muutamia inkerinsuomalaisten asuttamia taloja.[2] Vuonna 1714 Korpisaarelle perustettiin lääkekasveja viljellyt ”Apteekkarin puutarha” (ven. Аптекарский огород, Aptekarski ogorod), johon saaren venäjänkielinen nimi perustuu. Nykyään sen toimintaa jatkaa kasvitieteellinen puutarha.

1800-luvun alussa Korpisaari oli huvila-aluetta. Vuosisadan lopulla ja 1900-luvun alussa sinne rakennettiin vuokrataloja ja länsiosaan muodostui teollisuusalue. 1920–1930-luvulla teollisuusaluetta laajennettiin ja saarelle rakennettiin uusia asuinalueita. Leningradin piirityksen aikana lähes kaikki puutalot purettiin polttopuiksi.

Nykyään Korpisaarella toimii Pietarin televisiokeskus, nuorisopalatsi sekä lukuisia korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia. Saaren keskiosaa halkovat Kamennostrovski-prospekti, Prospekt Medikov ja Professori Popovin katu. Rakennustaiteen muistomerkkejä ovat konstruktivistinen Lensovetin asuintalo ja uusklassistiset Markovin vuokratalot (Kamennostrovski prospekt 63 ja 65), joista jälkimmäinen toimi yhtenä Stalinin ajan arkkitehtuurin esikuvista.[3]

Saaren maamerkki on 310 metriä korkea Pietarin televisiotorni, joka valaistuna näkyy kauas pimeällä.

Lähin metroasema on sinisen linjan Petrogradskaja.

Lähteet muokkaa

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 3.12.2015.
  2. Kepsu, Saulo: Pietari ennen Pietaria: Nevansuun vaiheita ennen Pietarin kaupungin perustamista, s. 42. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-804-2.
  3. Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 309–310, 338. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6.

Aiheesta muualla muokkaa