Mustapäästäinen
| Mustapäästäinen | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Soricomorpha |
| Heimo: | Päästäiset Soricidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset päästäiset Soricinae |
| Tribus: | Soricini[3] |
| Suku: | Sorex |
| Laji: | isodon |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sorex isodon |
|
 Mustapäästäisen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Mustapäästäinen eli korpipäästäinen (Sorex isodon) on lähinnä Pohjois-Aasiassa elävä päästäislaji. Lajia tavataan myös Suomessa, jossa se on rauhoitettu. Mustapäästäinen on läheistä sukua Kiinassa elävälle taigapäästäiselle (Sorex sinalis), jonka kanssa se luokiteltiin aiemmin samaan lajiin.[3]
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Selkäpuoleltaan mustapäästäinen on hieman tummemman ruskea kuin tavallinen metsäpäästäinen, joskus lähes musta. Sen väri vaihtelee vuodenajoittain: Talvella sekä on miltei musta, kesällä tummanruskea. Vatsapuoli on vaaleampi, harmaanruskea kesällä, mutta jopa kellanruskea talvella. Selän ja vatsan väriraja on epäselvä.[4] Muiden päästäisten tavoin mustapäästäiselläkin on pitkulainen kuono.[5] Sen voi joskus tunnistaa voimakkaasta ominaishajustaan.
Mustapäästäinen voi kasvaa jopa 8 cm pitkäksi, lisäksi hännän pituus on noin viisi senttiä, joten se on toiseksi suurin Suomessa elävistä päästäislajeista. Yksilön paino vaihtelee 10 gramman molemmin puolin.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Mustapäästäisen levinneisyysalue ulottuu Fennoskandiasta Venäjän ja Siperian poikki Kiinaan ja Sahalinille asti.[1] Se elää metsissä ja jokilaaksoissa.[1] Se suosii paksumultaisia alueita, josta löytyy kastematoja.[5] Suomessa lajia esiintyy maan itä- ja keskiosissa. Sitä tavataan rämeillä ja puronvarsilla ryteiköissä, mutta myös kulttuuriympäristöissä.[4]
Lisääntyminen ja elintavat muokkaa
Mustapäästäisemo synnyttää kerralla 5–8 poikasta. Ne talvehtivat keskenkasvuisina, tulevat keväällä sukukypsiksi, lisääntyvät ja lopulta kuolevat noin puolitoistavuotiaina. Yksi kuolinsyy on hampaiden kuluminen loppuun. Ravintoon kuuluu kastematoja ja kärpäsentoukkia.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Amori, G., Henttonen, H., Stubbe, M., Samiya, R., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M., Tsogbadrakh, M. & Gankhuyag, P.: Sorex isodon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Mustapäästäinen – Sorex isodon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sorex (Sorex) isodon Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, s. 74. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04235-1.
- ↑ a b Keskisuomalainen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Taiganäbbmus[vanhentunut linkki] SLU Artdatabanken (ruotsiksi)