Wikipedia

Korpihotelli

Suomessa 1960- ja 1970-luvulla yleistynyt hotellityyppi

Korpihotelli on Suomessa 1960- ja 1970-luvulla yleistynyt hotellityyppi, luonnonkauniissa ympäristössä maaseudulla tai kaupungin laitamilla sijaitseva moderni loma- ja kokoushotelli tanssiravintoloineen ja saunapalveluineen, usein myös hotellia ympäröivine vuokramökkeineen. Nimitys ”korpihotelli” oli alusta asti jossain määrin halventava nimitys; hotellit ja hotelliketjut kutsuivat itseään mieluummin nimityksillä kokoushotelli, kongressihotelli, luontohotelli[1], lomakeskus, lomakylä tms.[2][3]

Ähtärin Hotelli Mesikämmen vuonna 1982.
Hotelli Korpilammen huone vuonna 2017.

Korpihotellien liikeidea perustui järjestöjen ja yritysten kokous- ja edustustarpeiden täyttämiseen kotimaassa, koska verottaja ei hyväksynyt tässä tarkoituksessa tarjottuja ulkomaanmatkoja vähennyskelpoisiksi yrityksen edustuskuluiksi. Hotellien pääasiallisina asiakaskuntina olivat kokousasiakkaat ja suomalaiset lomanviettäjät. Monista korpihotellien tanssiravintoloista tuli seutunsa suosituimpiin kuuluvia huvittelupaikkoja vuosikymmeniksi.[2]

Korpihotellien rakennuttajien joukossa oli usein ammattiyhdistysliikkeen omistama Lomaliitto, muita sosiaalialan järjestöjä, kuntia ja muita tahoja, jotka eivät aina kiinnittäneet riittävää huomiota hotellihankkeiden liikeidean ja strategian kantavuuteen eivätkä kyenneet valvomaan toimintaa tarpeeksi tehokkaasti. Osa rahoituksesta saattoi tulla Raha-automaattiyhdistyksen avustuksina tai suorana valtion tukena. Kun valtio alkoi tukea sotaveteraanien kuntoutusta 1970-luvun lopulla, korpihotelleja synnyttänyt toimintatapa laajeni kylpylöiden rakentamiseen eri puolille Suomea.[1][4]

Korpihotellien aallon aloitti 1960-luvun keskivaiheilla Keski-Suomen matkailua edistämään perustettu Rantaloma Oy (myöh. Rantasipi) Viitasaaren Ruuponsaareen rakennuttamallaan hotellilla, joka purettiin 2013. Muita ketjun korpihotelleja nousi 1960-luvun lopulla Jyväskylän Laajavuoreen, Saarijärven Summassaareen ja Joutsan Joutsenlammelle.[5]

Vammalan ja Tampereen kaupungit sekä Nokian kauppala perustivat vuonna 1968 Ellivuoren Loma Oy:n, jonka rakennuttama Hotelli Ellivuori valmistui silloisen Karkun Ellivuoreen vuonna 1970.[6] 1980-luvulla hotellin ainoana omistajana oli Vammalan kaupunki, joka myi sen Kuntien eläkevakuutukselle vuonna 1989.[7]

Hotelli Savonsolmu Pieksämäellä vuonna 1982.

1970-luvun loppupuolen taloudellisessa taantumassa laskettiin korpihotelleja olevan nelisenkymmentä ja niiden käyttöasteen pudonneen noin 50 prosentin tasolle. Kainuun Vuokatin motelli siirtyi Rautaruukin henkilöstön käyttöön. Paremmin menestyviä poikkeuksia olivat Kalajoen hotelli Rantakalla ja Pieksämäen uusi hotelli Savonsolmu[8]. Korpihotelleja alettiin markkinoida uusille kohderyhmille, kuten etelänmatkojen vaihtoehdoksi suomalaisille ja luonnonkauniiksi lomailukohteiksi ulkomaisille matkailijoille.[9] 1980-luvun puolessavälissä korpihotellien käyttöasteeksi laskettiin 44 prosenttia verrattuna kaupunkihotellien 59 prosenttiin. Parhaiten korpihotelleista menestyi tuolloin viiteen kertaan laajennettu Vammalan Ellivuoren hotelli, joka ylsi 60 prosentin käyttöasteeseen.[10]

Tunnetuin pääkaupunkiseudulle rakennettu korpihotelli lienee 1970-luvun jälkipuoliskolla valmistunut Espoon Korpilampi[11][12]. Järvenrantahotelleja pääkaupunkiseudulla ovat myös Espoon Lepolampi ja Hotelli Nuuksio. Korpihotelleja muistuttivat myös monet tuohon aikaan valmistuneet yritysten koulutuskeskukset, kuten Alkon Vuoranta ja Yhdyspankin Unitas-opisto, nykyinen hotelli Rantapuisto, Helsingin Vuosaaressa[13], työnantajajärjestöjen Aavaranta Kirkkonummella ja Suomen Kuntaliiton Gustavelund Tuusulanjärven rannalla. Korpihotelliksi saatettiin kutsua myös mitä tahansa maaseudun hotellia tai motellia, jopa perinteistä Imatran Valtionhotellia moderneine kongressiosineen, tai mitä tahansa haja-asutusalueen kylpylähotellia tai hiihtokeskuksen hotellia.

Vuonna 1976 valmistui Ähtärin eläinpuiston yhteyteen Tuomo ja Timo Suomalaisen suunnittelema Hotelli Mesikämmen, jonka arkkitehtuuri kuvastaa männynkantoa siitä haarautuvine juurineen eli huonesiipineen. Sisään tullessa yksikerroksiselta näyttävä rinnerakennus avautuu alaspäin peräti neljä kerrosta. Hotelli on vuosikymmenien mittaan kuulunut Kanta­ravintoloille, sen seuraajalle Arctialle, Scandicille ja Hiltonille. Vuodesta 2016 se on kuulunut Ähtärin kunnan omistamalle eläinpuistoyhtiölle.[14]

1970-luvun jälkeen korpihotellit ovat laajentuneet muun muassa kylpylätoimintaan ja Kelan kuntoutuskurssien järjestäjiksi. 1990-luvulta alkaen korpihotelleja on yritetty markkinoida muun muassa venäläisille[15]. Käytöstä poistettuja, syrjässä sijaitsevia korpihotelleja on käytetty 2010-luvulla maahanmuuttajien vastaanottokeskuksina[16], mikä on asiantuntijoiden mukaan kotoutumisen kannalta huono vaihtoehto. Vaikka hotellit tarjoavat pakolaisille suojan, ne sijaitsevat yleensä kaukana heidän tarvitsemistaan sosiaali-, terveys- ja viranomaispalveluista.[17].

Uusia hotelleja Suomen metsä- ja järvimaisemiin rakennetaan jonkin verran yhä, esimerkkinä Rantasalmelle vuonna 2015 valmistunut kylpylähotelli Järvisydän[18].

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Matkailumies: Suomi kilpailukelpoinen nykyisellä hintatasolla. Helsingin Sanomat, 21.3.1980, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. ↑ a b 4.4. Korpihotellit Maaseutumatkailuhanke Aurora II. 2010. School of Business Administration Turiba, Latvia. Viitattu 20.11.2018.
  3. ↑ Rantaloma rakentaa rivitaloja mökeiksi. Helsingin Sanomat, 26.10.1973, s. 31. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. ↑ Korpilampi kiivaasti kaupan. Lomaliitto hotellin vahvin ostajaehdokas. Helsingin Sanomat, 14.8.1982, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  5. ↑ Laitala, Marko: Kekkosen ajan ensimmäinen korpihotelli sai purkutuomion Tekniikka & Talous. 24.9.2013. Viitattu 20.11.2018.
  6. ↑ Ellivuoren loma- ja kongressihotelli avattiin. Tyrvään Sanomat 4. helmikuuta 1970.
  7. ↑ Ellivuoren osakkeista tehtiin kauppakirja. Tyrvään Sanomat 23. joulukuuta 1989.
  8. ↑ Peltonen, Maija-Liisa: Matkailun ”hullujen vuosien” sato on kitkerää korjata. Helsingin Sanomat, 19.3.1977, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  9. ↑ Jokinen, Osmo: Korpihotellit. Helsingin Sanomat, 27.1.1977, s. 35. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  10. ↑ Ellivuorta on laajennettu viisi kertaa. Kärkilukujen korpihotelli. Helsingin Sanomat, 21.4.1985, s. 24. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  11. ↑ Hietala, Maria: Hotelli Korpilampi avasi ovensa uudistuneena Rantapallo. 5.9.2011. Viitattu 20.11.2018.
  12. ↑ Korpihotelli tekojärvineen HOK:n suurinvestointi Espoossa. Helsingin Sanomat, 23.9.1975, s. 7. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  13. ↑ Jompero, Sanna: Alkon hylkäämä hotelli rapistuu – katso kuvat Helsingin Uutiset. 24.3.2015. Arkistoitu 20.11.2018. Viitattu 20.11.2018.
  14. ↑ Harju, Jukka: Korpihotellin retrohuone on kuin aikakone – Ähtärin ainoa hotelli aiotaan remontoida entiseen loistoonsa Helsingin Sanomat. 6.8.2016. Viitattu 20.11.2018. (Tilaajille)
  15. ↑ Poikolainen, Hanna: Venäläisiä ei tule enää bussilasteittain Yle Uutiset. 30.12.2009. Viitattu 21.11.2018.
  16. ↑ Kamppila, Pirjo: Tallukka palaa jälleen hotelliksi - kadonneet portaat harmittavat yhä lähialueen asukkaita Etelä-Suomen Sanomat. 22.5.2017. Viitattu 20.11.2018.
  17. ↑ Rantala, Tarja: Mitä edessä myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen? Rajalta kotiin. Asumisen ratkaisuja turvapaikanhakijoille. 19.10.2015. Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 20.11.2018. Viitattu 20.11.2018.
  18. ↑ Lajunen, Kirsti: Korpihotelliin ensimmäiset yöpyjät toukokuun puolivälissä Länsi-Savo. Viitattu 20.11.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korpihotelli&oldid=21605501”