Kopiokynä
Kopiokynä eli kosmoskynä on alun perin kynä, jonka jälki mahdollistaa kopioinnin vesijäljennöksenä eli painamalla kostutettu ohut kopiopaperi alkuperäistä paperia vasten. Kopioitaessa väri siirtyy alkuperäisestä paperista kopiopaperiin. Menetelmä tuotti kopion paperiin peilikuvana, joka voitiin lukea paperin läpi valoa vasten tai läpikuultavaa kopiopaperia käytettäessä valkeaa taustaa vasten.[1][2]
Historia muokkaa
Kopiokynällä tehtävän märkäkopiointiprosessin kehitti James Watt, joka patentoi sen vuonna 1780.[2] Kopiokynän väri sisälsi yleensä kaoliinin ja grafiitin lisäksi veteen liukenevaa aniliiniväriä, joka oli useimmiten metyyliviolettia.[3][4]
Kopiokynälle on ominaista, ettei jälkeä voi poistaa pyyhekumilla. Tämä ominaisuus mainitaan eräässä patentissa jo vuonna 1877.[2] Värin pysyvyys menetti merkityksensä kuulakärkikynän yleistyessä.[5]
Kopiokynä patentoitiin Englannissa 1874.[6] Petit valmisti ensimmäisen kopiokynän vuonna 1874.[3]
Nykyisin muokkaa
Italiassa kopiokyniä käytetään edelleen yleisissä vaaleissa äänestyslippujen merkitsemiseen.
Kosmoskynä-nimen alkuperä muokkaa
Suomessa kopiokynän yleinen nimitys on kosmoskynä tai joskus myös kosmuskynä. Nimi on peräisin saksalaisen kopiokynävalmistaja Fa. Josef Schroppin Kosmos-tuotemerkistä.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pieni tietosanakirja (1925-1928): Vesijäljennös (s. 1227)
- ↑ a b c Dube, Liz 1998. The Copying Pencil: Composition, History, and Conservation Implications. The Book and Paper Group Annual vol 17.
- ↑ a b WSOY Facta - kopiokynä[vanhentunut linkki] Viitattu 27.5.2010.
- ↑ Pieni tietosanakirja (1925-1928): Kosmoskynä (s. 701)
- ↑ Mitä ainetta kosmoskynä oli?. Turun Sanomat, 11.5.2002. (luettu 7.1.2007) Archive.org
- ↑ Material name: copy pencil (Conservation and Art Materials Encyclopedia Online CAMEO, Museum of Fine Arts, Boston (Arkistoitu – Internet Archive))
- ↑ WSOY Facta - kosmoskynä[vanhentunut linkki] Viitattu 27.5.2010.