Kontinkieli

lasten salakieli, joka perustuu kontti-sanan lisäämiseen ja tavujen vaihtoon

Kontinkieli on leikkikieli, jossa jokaisen sanan jälkeen lisätään kontti, ja alkuperäisen sanan ja kontti-sanan alkuosat vaihdetaan keskenään. Näin esimerkiksi sanasta sana tulee ensin sana kontti ja alkuosat vaihtamalla kona santti. Kontinkieli kuuluu sananmuunnoskielten typologiassa äänteenvaihdoskieliin (erotukseksi tavumuunnoskielistä), ja toisaalta avainkieliin, koska siinä käytetään avainsanaa (kontti).[1][2]

Kontin kieli
Oma nimi Kontin-kontti koeli-kintti
Muu nimi Konttikieli
Tiedot
Alue Suomi

Jouko Seppänen on vuonna 1981 esittänyt tarkemman analyysin kontinkielen säännöistä: mistä kohdasta sana katkaistaan ja millaisia mukautumia lisäksi tapahtuu. Katkaisu ei perustu tavujakoon eikä morfirajoihin, vaan sanojen metrisiin ja äänteellisiin piirteisiin. Lyhyt tai pitkä vokaali tulee yleensä mukaan alkuosaan: sana konttikona santti, aatto konttikootto antti. Jälkimmäisessä esimerkissä näkyy, ettei katkaisukohdan tarvitse osua tavurajaan. Lisäksi vokaalien pituudet mukautuvat niin, että sanojen metrinen hahmo säilyy. Enempää kuin kahta vokaalia ei alkuosaan tule mukaan: vaa’an konttikooan vantti. Sanan loppuosa mukautuu alkuosan vokaalisointuun: yly konttikoulu löntti.[1]

Diftongista tulee yleensä alkuosaan vain ensimmäinen vokaali: kieli konttikoeli kintti. Diftongien käsittelystä on tosin eri versioita, esimerkiksi L. Campbellin vuonna 1976 esittämä kooli kientti. Seppäsen tulkinnan tukena on Samuli Paulaharjun vuoden 1917 sanalippu, jossa on muoto kieltä konttikoelta kintti. Campbellin havainnot perustuvat amerikansuomalaisten kielikorvaan.[1]

Seppänen esitteli kontinkielelle kääntävän Interlisp-ohjelman, joka oli toteutettu Teknillisen korkeakoulun DECSystem-20-tietokoneella. Ohjelma osasi myös muita leikkikieliä, kuten siansaksan.[1] Common Lisp -toteutus esitellään Eero Hyvösen ja Jouko Seppäsen kirjassa Lisp-maailma 2 (1987).[2]

Katso myös muokkaa

  • Vitikieli, samalla tavalla toimiva sanaleikki

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Seppänen, Jouko: Sananmuodostus leikki- ja salakielissä. Sananmuodostuksen ongelmia. Seminaari Seilissä 3.–4.9.1981. Suomen kielitieteellinen yhdistys, 1981.
  2. a b Hyvönen, Eero & Seppänen, Jouko: Lisp-maailma 2. Ohjemointimenetelmät ja -järjestelmät. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2834-1.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.