Konglomeraatti

iskostunut sedimenttikivilaji
Tämä artikkeli käsittelee kivilajia. Monialayrityksestä kertoo artikkeli Konglomeraatti (liiketalous).

Konglomeraatti on diageneesin läpi käynyt eli iskostunut sedimenttikivilaji[1], jossa on soramaisia, vaihtelevankokoisia kivenkappaleita, joiden väleissä on hienorakeista perusmassaa.[2] Kivenkappaleet ovat iskostuneet yhteen toistensa kanssa tavallisimmin kiteytyneen kvartsin tai kalsiitin avulla.[3] Koostumus riippuu soran sisältämistä mineraaleista. Raekoko on suurempi kuin kaksi millimetriä.[2] Niitä esiintyy samoilla alueilla kuin kvartsiitteja.[4]

Konglomeraattia Kemptenerin metsästä Etelä-Saksassa.

Syntyminen muokkaa

 
Iskostuminen eli diageneesi, vasemmalla ennen tiivistymistä. Siniset nuolet osoittavat mineraalien virtausta liuoksessa. Punaiset nuolet osoittavat rasitusalueet jossa ainetta liukenee. Oikealla tiivistyksen jälkeen vaaleille alueilla on tullut lisää mineraaleja mikä on vähentänyt huokostilaa.

Konglomeraatti syntyy, kun sedimentti kovettuu diageneesiksi kutsutussa prosessissa, jossa mineraalirakeet pakkaantuvat tiukempaan, jolloin niiden välinen huokostila pienenee. Prosessissa osa mineraaleista liukenee ja niistä syntyy uusia mineraaleja. Huokostilassa oleva liuos kiteytyy rakeiden väliin iskokseksi, joka kittaa rakeet yhteen. Diageneesistä huolimatta sedimentin rakenteen alkuperäiset piirteet säilyvät.[5]

Diageneesi tapahtuu maanpinnan normaaleissa lämpötiloissa ja paineissa. Sitä ei pidä sekoittaa metamorfoosiin, joka tapahtuu korkeassa lämpötilassa ja paineessa.[5] Suomen kallioperässä suurin osa kivilajeista vanhoja metamorfoituneita sedimenttikiviä, ja muuttumattomia sedimenttikivilajeja on vain vähän, koska ne ovat kuluneet pois.[1]

Konglomeraatteja ovat muun muassa diamiktiitti ja tilliitti. Samanlaisessa iskostumisprosessissa syntyvät myös muun muassa hiekkakivi ja savikivi.[6]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kari Kajuutti (toim.): Luonnonmaantieteen perusteita, s. 87. Turku: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3821-6.
  • Taipale, Kalle: Tulivuorista jääkausiin : Suomen maankamaran kehitys . Helsinki : WSOY , 1991 . ISBN 951-0-16048-2.

Viitteet muokkaa

  1. a b Taipale, Kalle, 1991, s. 103.
  2. a b Konglomeraatti Geologia.fi. Viitattu 6.12.2019.
  3. Iskos Geologia.fi. Viitattu 6.12.2019.
  4. Taipale, Kalle, 1991, s. 112.
  5. a b Taipale, Kalle, 1991, s. 119.
  6. Taipale, Kalle, 1991, s. 120.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konglomeraatti.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.