Wikipedia

Kolajuoma

Kasviuutteista valmistettu virvoitusjuoma

Kolajuoma on kasviuutejuoma, jonka väri on useimmiten erittäin tummanruskea. Kolajuomat ovat maailman myydyimpiä virvoitusjuomia. Kolajuomia käytetään paitsi sellaisenaan myös monissa juomasekoituksissa, kuten Cuba Libressä rommin kanssa.

Lasillinen kolajuomaa jääpaloilla ja sitruunaviipaleilla höystettynä.
Coca-Cola

Koostumus muokkaa

Kolajuomien ainesosina käytetään vettä, sokeria, hiilihappoa, elintarvikeväriä, fosforihappoa, kofeiinia sekä aromiaineita. Aromeina ovat usein ainakin vanilja ja kaneli, joskus myös muskottipähkinä ja appelsiini. Sen sijaan koolapuiden kolapähkinöitä, joista juoma on saanut nimensä, ei juurikaan käytetä.

Alun perin Coca-Colan valmistuksessa käytettiin kokapensaan lehtiä, joista saatava kokaiini vaikuttaa piristävästi. Vuonna 1903 Coca-Cola Company poisti kokaiinin reseptistä ja alkoi käyttää kofeiinia piristävän vaikutuksen aikaansaamiseen.[1]

Kolajuomien tarkkoja reseptejä on perinteisesti pidetty liikesalaisuuksina. Vuonna 2001 kanadalainen ohjelmistoyritys OpenCola julkaisi omaan markkinointiinsa liittyen avoimen, GNU-lisensoidun kolajuomareseptin OpenColan, jota on lupa edelleen muunnella. Juomasta arvellaan tulleen tunnetumpi kuin kehittäjäyhtiöstä.[2]

Historiaa muokkaa

Kansainvälisesti tunnetuimpia kolajuomia lienevät Coca-Cola ja Pepsi. Monilla alueilla on omat paikalliset kolajuomansa. Esimerkiksi Saksassa tehdään Afri-Colaa, Lähi-idässä Mecca-Colaa[3] ja Britanniassa liikemies Richard Branson on tuottanut Virgin Colaa Virgin Drinks-yhtiössään Britanniassa ja yhteisyrityksen kautta Yhdysvaltain markkinoille.[4]

Itäblokin maissa alettiin 1970-luvulta lähtien tehdä omia kolajuomia kuten Puolan Polo-Cofta (myöhemmältä nimeltään Polo Cola) ja Tšekkoslovakian Kofola. Kofolan vuonna 1959 käynnistyneen kehittelytyön pontimena oli toisaalta luoda vaihtoehto "imperialistiselle" Coca-Colalle ja toisaalta löytää käyttöä ylijäämäkofeiinille. 1950-60-luvuilla suosittu Kofola on tuotu uudelleen markkinoille vuoden 2000 jälkeen ja ollut kolmanneksi myydyin kolajuoma.[5][6] Polo Colan juuret puolestaan ovat slovakialaisessa Cofola-kasvisuutejuomassa, jonka pohjalta Polo Cofta kehitettiin.

Makeutus muokkaa

Tavallinen kolajuoma sisältää runsaasti sokeria ja siten runsaasti energiaa. Nykyään saatavilla on myös vähäenergiaisia vaihtoehtoja, joissa sokeri on korvattu muilla makeutusaineilla, kuten aspartaamilla, asesulfaami-k:lla ja sakariinilla, joilla vastaava energia-arvo on huomattavasti alhaisempi.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ http://books.google.es/books?id=QVrszTTSqasC&pg=PA61&dq=coca-cola+trace+cocaine&hl=ca&sa=X&ei=pyNCT96FEYaJhQeliNG2BQ&ved=0CDwQ6AEwAg#v=onepage&q=coca-cola%20trace%20cocaine&f=false
  2. ↑ Ebbinghouse, C.: Just can't hardly give it away: Generosity versus copyright. Searcher, 2002, 10. vsk, nro 10, s. 64-69. (englanniksi)
  3. ↑ Suoranta, Juha: Maapalloistunut tietoisuus & Mecca-Cola. Lapin ylioppilaslehti, 2004, nro 2, s. 14. Rovaniemi: Lapin yliopiston ylioppilaskunta. (suomeksi)
  4. ↑ Virgin opens premium front in US cola war FoodAndDrinkEurope.com. Viitattu 24.11.2013.
  5. ↑ Kofola: The Czech Coca-Cola - The origins and continuing success of one of the Czech Republic's enduring brands (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Jo Bowman 2004: Enter Eastern Eight, Marketing 22.01.2004

Kirjallisuutta muokkaa

  • Enrico, Roger: Cola-sodat. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14565-3. (suomeksi)
  • Hardén, Satu: Coca Cola : vahinko, josta kasvoi miljardien bisnes. Vähittäiskauppa, 1998, nro 6, s. 28-30. ISSN 0785-1499. (suomeksi)

 

  • Karvala, Kaappo: Kolahaastaja. Markkinointi & mainonta, 2004, nro 32, s. 17. Helsinki: Talentum. ISSN 1237-6655. (suomeksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kolajuoma&oldid=21813903”