Kloorifenoli
Kloorifenolit ovat substituoituja fenoleja, joiden vetyatomeista yksi tai useammat ovat korvautuneet kloorilla.[1]
Historia muokkaa
Kloorifenolit todettiin ensimmäistä kertaa kivihiilitervaa kloorattaessa vuonna 1836.[2]
Käyttö muokkaa
Kloorifenolien hyötykäyttö on yleensä perustunut niiden pieneliöitä tappavaan vaikutukseen ja aineita on hyödynnetty liimoissa, maaleissa, nahkatuotteissa, rakennustarvikkeissa, valokuvausliuoksissa, kankaissa sekä teollisuuden kiertovesijärjestelmissä. Maailmalla kloorifenolit voivat olla edelleen käytössä kemiallisten yhdisteiden lähtöaineina tai välituotteina. Suomessa etenkin pentakloorifenolin käyttö kaupallisesti on kielletty valtioneuvoston päätöksellä (143/2000). Pentakloorifenolin lisäksi kielto koskee sen suoloja ja estereitä, sekä kemikaaleja, joissa kyseisiä aineita on enemmän kuin 0,1 painoprosenttia.[2]
Suomessa kloorifenolivalmisteita on käytetty varsinkin puunsuojauksessa. Yleisin valmisteista tunnettiin nimellä Ky5, jossa vaikuttavana aineina oli tetra-, tri- ja pentakloorifenolien natriumsuoloja. Aine oli tarkoitettu sahatavaran sinistymisen estämiseen. Nykyisin kloorifenolien käyttö sinistymisen estämiseen on Suomessa kielletty.[2]
Kloorifenolivalmisteella käsitelty puutavara voi aiheuttaa ajan myötä rakennuksiin "homeen" tai "mummolan" hajun. Mahdollinen vesivahinko nopeuttaa pitkää, 15–30 vuoden prosessia, jossa puutavara alkaa haista. Kyse on kemiallisen yhdisteen, tetrakloorianisolin, hajusta, ei homeesta. Tetrakloorianisolin haju tarttuu helposti vaatteisiin, ihoon, astioihin ja jopa muoveihin. Terveydellisiä haittoja sillä ei pitäisi olla.[3]
Terveysvaikutukset muokkaa
Kloorifenolit ovat myrkyllisiä, myrkyllisin niistä on pentakloorifenoli. Aineet voivat imeytyä ihmisen elimistöön hengitysteiden kautta tai ihon lävitse. Mikäli isoja ihoalueita altistuu kloorifenoleja sisältäville liuoksille, voi se aiheuttaa vakavankin myrkytystilan. Suun kautta saadun tappavan annoksen ihmiselle on arvioitu olevan 50–200 mg/kg. Voimakas altistuminen aiheuttaa ihmisille hengitysvaikeuksia, hikoilua, kuumeilua ja vatsavaivoja. Tetra- ja trikloorifenoli aiheuttaa vastaavia oireita, mutta ihminen kestää niitä hieman suurempia annoksia.[2]
Kärkölän kloorifenolitapaus muokkaa
Päijät-Hämeen Kärkölässä Koskisen Oy:n sahatehtaassa sattui vuonna 1972 tulipalo, jonka yhteydessä vesistöön pääsi sinistymisenestoaine KY-5:ttä, joka sisältää kloorifenolia. Kun WHO:n asettama yläraja on 10 mikrogrammaa, Kärkölästä mitattiin vuoden 1988 huhtikuussa noin 200 000 µg:n pitoisuus kloorifenolia. Myös läheisen Valkjärven kaloista löytyi suuria pitoisuuksia. Eläinkokeissa kloorifenolin oli huomattu aiheuttavan syöpää ja munuaisvaurioita.[5]
Kunnanjohtaja Tauno Paassilta kuitenkin vähätteli myrkyn vaikutuksia ja asetti kunnan kahden kuukauden tiedotuskieltoon ympäristöonnettomuudesta. Koskisen Oy:n toimitusjohtaja Kalevi Koskinen taas vaati silloisen ympäristöministeri Kaj Bärlundin eroa. Tehtaan päästöstä tehtiin rikosilmoitus, josta seurasi syyttämättäjättämispäätös. Koskisen oy:llä säilyi korvausvelvollisuus ja lopulta korkein hallinto-oikeus päätti vuonna 2008, että Koskisen Oy on vastuussa Kärkölän pilaantuneesta pohjavedestä.[5] Vuosina 1972−1986 kärköläläiset sairastuivat muita useammin imusolmukesyövän alalaji non-Hodgkinin imusolmukesyöpään (14 tapausta, kun maan keskiarvo oli 7) ja pehmytkudossyöpiin (6, kun keskiarvo oli alle 2). Sen jälkeen sairastavuus niihin laski alle keskitason, mikä saattaa tarkoittaa, että kloorifenoli vain nopeuttaa syövän kehittymistä.[6]
Biopuhdistus muokkaa
Biopuhdistuksessa kloorifenoleja hajottamaan pystyviä pieneliöitä ovat mm. Rhodococcus-, Pseudomonas-, Flavobacterium- ja monet Mycobacterium-suvun bakteerit. Kloorifenolien täydelliseen hajottamiseen tarvitaan aina monilajinen pieneliökanta. Varsinaiset kloorifenoleja hajottavat pieneliöt pilkkovat yhdisteen sellaiseen muotoon, että toiset pieneliöt voivat muuttaa sen kivennäisiksi.[7]
Kloorifenoleja muokkaa
- 2-kloorifenoli C6H5ClO, CAS 95-57-8
- 3-kloorifenoli C6H5ClO, CAS 108-43-0
- 4-kloorifenoli C6H5ClO, CAS 106-48-9
- 2,3-dikloorifenoli C6H4Cl2O, CAS 576-24-9
- 2,4-dikloorifenoli C6H4Cl2O, CAS 120-83-2
- 2,5-dikloorifenoli C6H4Cl2O, CAS 583-78-8
- 2,6-dikloorifenoli C6H4Cl2O, CAS 87-65-0
- 3,4-dikloorifenoli C6H4Cl2O, CAS 95-77-2
- 3,5-dikloorifenoli C6H4Cl2O, CAS 591-35-5
- 2,3,4-trikloorifenoli C6H3Cl3O, CAS 15950-66-0
- 2,3,5-trikloorifenoli C6H3Cl3O, CAS 933-78-8
- 2,3,6-trikloorifenoli C6H3Cl3O, CAS 933-75-5
- 2,4,5-trikloorifenoli C6H3Cl3O, CAS 95-95-4
- 2,4,6-trikloorifenoli C6H3Cl3O, CAS 88-06-2
- 3,4,5-trikloorifenoli C6H3Cl3O, CAS 609-19-8
- 2,3,4,5-tetrakloorifenoli C6H2Cl4O, CAS 4901-51-3
- 2,3,4,6-tetrakloorifenoli C6H2Cl4O, CAS 58-90-2
- 2,3,5,6-tetrakloorifenoli C6H2Cl4O, CAS 935-95-5
- Pentakloorifenoli C6HCl5O, CAS 87-86-5
Lähteet muokkaa
- ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 892. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
- ↑ a b c d e Lasse Lindroos: Kloorifenolit (pdf) www.ttl.fi. Työterveyslaitos. Viitattu 30.1.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Haistatko kassajonossa hometalossa asujan? Olet todennäköisesti väärässä – huono sisäilma voi tuoksua jopa omenalle ja kanelille Yle Uutiset. Viitattu 24.3.2019.
- ↑ Lampi P, Hakulinen T, Luostarinen T, Pukkala E, Teppo L. Kloorifenolialtistukseen liittyvä syöpävaara eteläsuomalaisessa kunnassa. Duodecim 1991:107:702–710.
- ↑ a b Kloorifenoli myrkytti kärköläläisia vuosikausia 1980-luvulla yle.fi. Viitattu 19.8.2016.
- ↑ Syöpien riski on palannut normaaliksi Kärkölässä ess.fi. Viitattu 19.8.2016.
- ↑ https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18777/URN_NBN_fi_jyu-200807115597.pdf?sequence=1 Kati Laitinen: Kloorifenoleilla pilaantuneen maan kompostointi – Biotestien käyttö kompostoinnin onnistumisen seurannassa, Pro Gradu –tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Ekologia ja ympäristönhoito, 25.5.2008.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kloorifenoli Wikimedia Commonsissa
