Wikipedia

Klaus Castrén

suomalainen poliitikko, diplomaatti ja sukututkija

Klaus Alarik Castrén (s. 13. huhtikuuta 1923 Suomenlinna – 17. tammikuuta 2011 Helsinki[1]) oli suomalainen diplomaatti ja sukututkija, joka koulutukseltaan oli valtiotieteiden maisteri.

Yksityiselämä muokkaa

Klaus Castrénin vanhemmat olivat opetusministeriön hallitusneuvos, sotatuomari Lauri Castrén ja sairaanhoitaja Vera Tähtinen (vuoteen 1906 Gordejeff). Hän pääsi ylioppilaaksi 1942 ja valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi 1952. Klaus Castrén oli naimisissa vuodesta 1955 laulunopettaja Sigrid Magdalena (Kira) Mandelinin kanssa.[2]

Diplomaattiura muokkaa

Castrén oli Suomen ulkomaankauppaliiton palveluksessa 1952, ulkoasiainministeriön virkamiesharjoittelijana 1952–1953, Kölnin Länsi-Saksassa,kaupallisen edustuston avustajana 1953–1955, Moskovassa Neuvostoliitossa suurlähetystön avustajana 1955–1956, ulkoasiainministeriön jaostosihteerinä 1960–1963, 1. luokan lähetystösihteerinä Washingtonissa Yhdysvalloissa, 1963–1965 ja Buenos Airesissa Argentiinassa 1965–1968 sekä ulkoasiainministeriön jaostopäällikkönä 1968-1970.[2] Hän oli Suomen suurlähettiläs México Cityssä Meksikossa 1970–1972, ulkoministeriön protokollaosaston osastopäällikkö 1972–1976, suurlähettiläs Buenos Airesissa Argentiinassa 1976–1983 ja Ankarassa Turkissa 1983–1986.[3] Toimiessaan suurlähettiläänä Argentiinassa Castrén kielsi lähetystöään auttamasta maata johtaneen sotilasjuntan vainoamia ihmisiä[4].

Työuransa ohella Castrén oli sukututkija, jonka teoksista on arvostettu erityisesti omakustanteena vuonna 2002 julkaistu sukukirja Gordein suku. Rajakarjalainen suku Salmin Manssilan kylästä.[1]

Toiminta Argentiinassa muokkaa

Suurlähettiläänä Argentiinassa toimiessaan Castrén sulki vuonna 1976 suurlähetystön ovet ihmisiltä, jotka pakenivat vallan kaapanneen sotilasdiktatuurin vainoja. Suomen virallinen linja noihin aikoihin oli ylläpitää suhteita Chilen ja Argentiinan sotilasjunttiin. Vainoissa katosi sittemmin 30 000 ihmistä. Castrén perusteli ratkaisuaan pommiattentaattien ja sieppausten mahdollisuudella. Castrén myös kielsi muita auttamasta suomalaissukuisen Hanna Hietalan perheen elossa selvinneitä jäseniä heidän pyrkiessään Suomeen. Merimiespappi Tapio Leskisen ja suurlähetystön lähetystösihteeri Kari-Veikko Salosen avulla Hietalat kuitenkin pääsivät matkustamaan Suomeen. Castrénin ratkaisuja voidaan verrata Tapani Brotheruksen humanitaariseen työhön Chilessä Pinochetin aikaan.[4]

Julkaisuja muokkaa

  • Korkeimpien suomalaisten kunniamerkkien haltijat 1918-1969. Tietosanakirja, Helsinki 1970
  • Castrén-suku 1972. Castrén-suku r.y:n sukutoimikunta, Helsinki 1973
  • Les ordres nationaux de la Finlande : publié par le Ministère des affaires étrangères. Otava 1975
  • Suomen 4. Oulun tarkk'ampujapataljoonan päällystö 1880-1901 : genealoginen luettelo. Oulun sukututkimusseuran julkaisuja 5. Oulu 1981
  • Suomen rakuunarykmentti 1889-1901 : upseeristo ja siviilivirkamiehistö. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja. Lappeenrannan kaupunki, Lappeenranta 1984
  • Jalmari Hahl, itähämäläinen kosmopoliitti. Eripainos Jalmari Finnen säätiön vuosikirjasta 1985. K. Castrén, Ankara 1986
  • The first official contact between the independent Finland and Turkey. Oulun yliopisto, Oulu 1987
  • Salmin Manssilan Gromov-Grommi-Gordejeff-Mylläri-Irla-Tähtinen-Ylänne-suku : sukukalenteri. K. Castrén, Helsinki 1988
  • Upseerikoulu 55:n kavalleristit. K. Castrén, Helsinki 1988
  • Salmin keskikoulu 1917-39 : oppilasluettelo. K. Castrén, Helsinki 1989
  • Keisarillisen Venäjän ratsuväki 1913/1914. K. Castrén, Helsinki 1991
  • Castrén-suku 1992. Castrén-suku r.y:n julkaisu. Helsinki 1992
  • Nikolain ratsuväkiopiston suomalaisjunkkarit 1828-1917. K. Castrén, Helsinki 1992
  • Sodanajan ansioista. K. Castrén, Helsinki 1992
  • Harjoituseskadroona 1919. K. Castrén, Helsinki 1994
  • Luettelo Käkisalmen kihlakunnan Salmin pogostan mies- ja naispuolisista henkilöistä 1733. K. Castrén, Helsinki 1994
  • Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan suurristin ketjujen kera haltijat 1919-1994. K. Castrén, Helsinki 1994
  • Upseerikoulun 55. kurssin tupa 33. K. Castrén, Helsinki 1995
  • Hakkapeliittayhdistys 1986-1996. Hakkapeliittayhdistys, Helsinki 1996
  • Karjalan ratsujääkärirykmentti Viipurissa 1918-1920 : upseeristo ja siviilivirkamiehistö. Sotahistoriallisen seuran julkaisuja 8. Helsinki 1996
  • Kirjallinen tuotantoni vuoteen 1997. K. Castrén, Helsinki 1997
  • Erik Mandelin : Pappa ; toim. Klaus Castrén. K. Castrén, Helsinki 1997, apteekkari Karl Fredrik Mandelinin (1854-1906) elämäkerta
  • Reservin ratsumestarit. K. Castrén, Helsinki 1997
  • Salmin keskikoulu 1942-44 : oppilasluettelo. K. Castrén, Helsinki 1997
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkeillä palkitut virolaiset upseerit 1919-1940. Klaus Castrén, Helsinki 1997
  • Varhaislapsuusmuistoni Suomenlinnasta. K. Castrén, Helsinki 1997
  • Karjalaisäidin haastattelu : Vera Castrénin ääninauhahaastattelu. K. Castrén, Helsinki 1998
  • Nuhteettomasta palveluksesta : nuhteettoman palveluksen kunniamerkin saaneet 1918-1969. K. Castrén, Helsinki 1998
  • Salmin pitäjän Manssilan ja Virtelän kylien asukkaat talvisodan kynnyksellä. K. Castrén, Helsinki 1998
  • RUK:n kavalleristit. K. Castrén, Helsinki 1998
  • Korkeimmilla suomalaisilla kunniamerkeillä palkitut ulkoasiainhallinnon virkamiehet 1919-1998. K. Castrén, Helsinki 1999
  • Suomen sotilasasiamiehet 1918-1944. K. Castrén, Helsinki 1999
  • Matthias Castreen : Underdånigste specification och berättelse öfwer mina tienste åhr ; toim. Klaus Castrén. Helsinki 1999
  • Vapaussodan ansioista 2. luokan vapaudenristillä palkitut suomalaiset. K. Castrén, Helsinki 1999
  • Protokollapäälliköt ja valtiopäivien juhlamenojenohjaajat 1918-1999. Klaus Castrén, Helsinki 2000
  • Salmilaisten joukkonimenmuutto 1930. Klaus Castrén, Helsinki 2000
  • Gordein suku : rajakarjalainen suku Salmin Manssilan kylästä. K. Castrén, Helsinki 2002
  • Kavalleristeja kahden lipun alla. Klaus Castrén, Helsinki 2003
  • Suomen kadettikoulun vapaaehtoiset : Suomen kadettikoulun erikoisluokilta aktiiviupseeriksi valmistuneet vapaaehtoiset 1887-1902. Klaus Castrén, Helsinki 2003
  • Kahden sotalipun alla : Suomen kadettikoulussa ja Venäjän sotilasopetuslaitoksissa autonomian aikana upseerikoulutuksensa saaneet ja sittemmin Suomen puolustusvoimissa palvelleet upseerit. Klaus Castrén, Helsinki 2003
  • Gordein suvun sukukalenteri : I pääsukuhaara. Klaus Castrén, Helsinki 2004
  • Autobibliografia 1953-2004. Klaus Castrén, Helsinki 2005

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Paaskoski, Jyrki: Klaus Castrén in memoriam 1923–2011 Genos. 2011. Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 15.9.2016. Viitattu 5.9.2016.
  2. ↑ a b Kuka kukin on 1978, sivu 100. Runeberg.org.
  3. ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 2. osa, s. 36, WSOY 1995
  4. ↑ a b Kanninen, Jaana: Ylen saama asiakirja paljastaa, kuinka Suomen suurlähetystö sulki Argentiinassa ovensa diktatuuria pakenevilta – väkivaltaisuuksissa katosi myös Suomen kansalainen 1.4.2018. Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klaus_Castrén&oldid=22165606”