Kivikoivu (Betula ermanii) on koivukasveihin kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa alkuperäisenä Itä-Aasian rannikkoseuduilla ja saarilla.[4][5][6] Sillä on punertavampi kaarna kuin esimerkiksi rauduskoivulla ja kovempi puuaines kuin millään muulla koivulajilla.[6][7]

Kivikoivu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Fagales
Heimo: Koivukasvit Betulaceae
Alaheimo: Betuloideae[2]
Suku: Koivut Betula
Laji: ermanii
Kaksiosainen nimi

Betula ermanii
Cham. [3]

Katso myös

  Kivikoivu Wikispeciesissä
  Kivikoivu Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Ruskan kultaamia kivikoivuja Okuchichibuvuorilla Japanissa

Kivikoivun korkeus on keskimäärin 8–12 metriä, mutta enimmillään jopa 24 metriä.[3][7] Sillä on vanhemmiten kellan- tai punertavanvalkoinen runko ja leveän kartiomainen latvus.[8] Tuohi voi hilseillä puusta ohuina, paperimaisina suikaleina, ja siinä on vaakasuoria korkkihuokosia.[6][8] Oksat ovat siirottavia sekä punaruskeita ja kuluvan kesän kasvainranka on ruskeanvihreä, kalju ja nystyinen.[3][5]

Kivikoivun poimuttuneet lehdet ovat sulkasuoniset ja syysväriltään keltaiset.[3][8] Niiden yläpinta on harvakarvainen ja alapinta nystyinen ja keskisuonta myöten karvainen. Lehtilapa on 5–10 senttimetriä pitkä, toissahainen, kolmiomaisen puikea, pitkäsuippuinen ja tyvestä suippo tai lähes herttamainen.[3][5] Lehdissä on 1–2,4 senttimetriä pitkä ja nystyinen ruoti sekä pienet korvakkeet, jotka karisevat lehtien puhjetessa.[3][4][5] Silmut ovat 2–3 millimetriä pitkiä, perättömiä ja tahmeita.[4][5] Lehtiasento on kierteinen.[4]

Kivikoivu on yksikotinen kasvi, joka kukkii pienin, yksineuvoisin kukin vasta lehtien puhjettua kesä–heinäkuussa.[3][4] Hedekukissa on vähäinen kehä ja ne muodostavat pitkiä ja riippuvia, kellertäviä norkkoja. Emikukat ovat kehättömiä ja muodostavat lyhyitä ja pystyjä, vihreitä norkkoja.[4][8] Norkkoperät ovat yleensä 3–6 millimetriä pitkiä, mutta joskus lähes huomaamattomia.[3]

Emikukista kehittyy heinä–elokuussa siipipalteisia, litteitä pähkylöitä, joita suojaavat kolmiliuskaiset norkkosuomut.[3][4] Pähkylöiden siipipalteet ovat pähkylän levyisiä tai kapeampia.[5] Norkkosuomujen sivuliuskat ovat siirottavia ja keskiliuskaa vähän lyhyempiä.[3][5] Hedelmänorkot ovat pähkylöiden varistessa hajoavia.[4]

Levinneisyys muokkaa

Kivikoivu kasvaa alkuperäisenä Itä-Aasian lauhkeissa osissa. Sitä tavataan Burjatiassa, Taka-Baikalian aluepiirissä ja Sahan tasavallassa Siperiassa; Kamtšatkan niemimaalla ja Sahalinin saarella Venäjän kaukoidässä; Heilongjiangissa, Jilinissä, Liaoningissa ja Sisä-Mongoliassa Pohjois-Kiinassa; Korean niemimaalla sekä Hokkaidōn, Honshūn ja Shikokun saarilla Japanissa.[9] Kivikoivu menestyy hyvin myös Etelä-Suomessa.[6]

Elinympäristö muokkaa

 
Kivikoivulla on usein lämpimänpunertava kaarna.

Kivikoivu on mereinen, keski- tai hemiboreaalisen vyöhykkeen kasvi, joka kasvaa yleensä 1 000 – 1 700 metrin korkeudessa.[3][5] Se on metsäaukioiden pioneeripuu, joka selviää myös niukkaravinteisessa maaperässä ja kuivilla kasvupaikoilla.[5][7] Tavallisesti se kasvaa vuorten rinteillä puhtaina metsikköinä, mutta muodostaa joskus myös sekametsiä havupuiden ja toisten lehtipuiden kanssa.[3][5]

Käyttö muokkaa

Kivikoivun nimi juontuu sen kovasta ja vahvasta puuaineksesta, josta valmistetaan huonekaluja ja rakennustarvikkeita.[3][10] Siitä on jalostettu myös useita koristekasviksi soveltuvia lajikkeita, esimerkiksi matala ja leveäkasvuinen ’Grayswood Hill’ sekä oranssikaarnainen ’Hokkoda Orange’, joka on peräisin Hokkodavuorelta Japanista.[7]

Lähteet muokkaa

  • Allen J. Coombes: Trees. Lontoo: Dorling Kindersley Limited, 1992. ISBN 0-7513-2746-8.
  • Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko & Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  • Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14705-6.

Viitteet muokkaa

  1. Shaw, K., Roy , S. & Wilson, B.: Betula ermanii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.9.2016. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Betulaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.8.2022.
  3. a b c d e f g h i j k l m Betula ermanii Flora of China. efloras.org. Viitattu 22.2.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Alanko et al., sivu 107.
  5. a b c d e f g h i j Alanko et al., sivu 110.
  6. a b c d Mitchell et al., sivu 124.
  7. a b c d Val Bourne: Erman's birch: How to grow The Telegraph. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 22.2.2012. (englanniksi)
  8. a b c d Coombes, sivu 119.
  9. Betula ermanii Cham. Germplasm Resources Information Network. United States Department of Agriculture. Viitattu 22.2.2012. (englanniksi)
  10. Betula ermanii – kivikoivu Ulsike. Arboretum Mustila. Viitattu 22.2.2012. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa