Kitumaa on puuta tuotettaessa käytettävä tai käytettävissä oleva maa, jossa tuotto on heikkoa mutta ei olematonta.

Kallioista kitumaata Västerbottenissa.

Kitumaa tuottaa heikosti, joten sen merkitys metsätalouden kannalta on vähäinen[1]. Kitumaata voivat olla esimerkiksi vahäpuustoiset ja väliaikaisesti puuttomat alueet (tuhoalueet, uudistusalat, taimikot)[1], hietikot[2], laki- tai tunturimaat[2], turve- tai kalliomaat[2] sekä kiviperäiset maat[2]. Varsinaiset metsämaat ovat kitumaata parempia.[2]

Määritelmät muokkaa

Tilastokeskus määrittelee kitumaaksi "puun tuottamiseen käytettävää tai käytettävissä olevaa maata, jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu suotuisimpien kasvuolojen vallitessa ja ohjekiertoaikaa käytettäessä on 0,10-0,99 m³/ha kuorineen." Kitumaaksi määritellään myös tietyt muussa käytössä olevat maat, joilla tuotto olisi vastaava, mutta ei tiealueita eikä taimitarhoja.[1]

Facta 2001 määrittelee kitumaan vuosikasvuksi keskimäärin vähintään 0,1 m³/ha, mutta ei enempää kuin 0,9–1,0 m³/ha (kuori mukaan luettuna)[2].

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c F12 Kitumaa Tilastokeskus. Arkistoitu 6.7.2022. Viitattu 7.12.2008.
  2. a b c d e f Allardt, Erik; Numminen, Maija; Lehtinen, Lauri; Saloranta, Pekka: ”K”, Facta 2001 8. kars–kord, s. 546. joutomaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1984. ISBN 951-0-10229-6.

Aiheesta muualla muokkaa