Kirjopikarililja
Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris) on monivuotinen, Euroopassa esiintyvä näyttäväkukkainen liljakasvi. Suomessa laji on rauhoitettu vakituisella esiintymisalueellaan Ahvenanmaalla.[1]
| Kirjopikarililja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Liliales |
| Heimo: | Liljakasvit Liliaceae |
| Suku: | Pikarililjat Fritillaria |
| Laji: | meleagris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fritillaria meleagris |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Kirjopikarililja kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Sipuli on maansisäinen. Kasvilla on neljä tai viisi lehteä, jotka ovat kierteisesti varren ympärillä. Litteän lehden lapa on 3–6 cm leveä ja muodoltaan tasasoukka. Nuokkuva, 3–4 cm pitkä kukka on yksittäin varren latvassa. Helposti tunnistetavan kukan kehä on leveän kellomainen ja väriltään vaaleanpunaisen ja punaruskean kirjava ja ruututäpläinen. Joskus harvoin kukka saattaa olla väriltään kellanvalkoinen. Kirjopikarililja kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Laji on myrkyllinen.[1][2]
Kirjopikarililja on Ruotsin Uplannin maakuntakukka. Uplannin luontoon lajin kerrotaan levinneen Uppsalan kasvitieteellisestä puutarhasta, jonne kirjopikarililjoja tuotiin Hollannista 1600-luvulla.[3]
Levinneisyys muokkaa
Kirjopikarililja on eurooppalainen laji. Sitä tavataan Espanjasta ja Keski-Ranskasta Hollantiin, Englantiin, Saksaan, Puolaan, Pohjois-Balkanille, Unkariin ja Romaniaan saakka. Levinneisyysalue jatkuu edelleen itäänpäin läpi Ukrainan ja Etelä-Venäjän Uralille saakka. Pohjoisessa lajia tavataan Etelä-Tanskassa, -Norjassa ja -Suomessa, sekä Etelä- ja Keski-Ruotsissa. Pohjoismaissa laji on harvinainen lukuun ottamatta Uplannin maakuntaa, jossa sitä kasvaa paikoin runsaana.[3] Suomessa kirjopikarililjaa kasvaa lähinnä Ahvenanmaalla, jonne laji lienee levinnyt itsestään Ruotsista. Paikoitellen se on myös levinnyt luontoon puutarhoista. Ahvenanmaalla sitä kasvaa eniten Getan, Lemlandin ja Finströmin kunnissa. Ahvenanmaalta laji löydettiin ensimmäisen kerran Getasta vuonna 1887.[1] Manner-Suomesta kirjopikarililjasta tunnetaan yksi vanha havainto Etelä-Satakunnan rannikolta sekä 1990-luvulta yksi havainto Kaakkois-Suomen sisämaasta.[4]
Elinympäristö muokkaa
Kirjopikarililja kasvaa kosteilla lehto- ja rantaniityillä.[2]
Käyttö muokkaa
Kirjopikarililjaa viljellään koristekasvina puutarhoissa ja puistoissa. Toisinaan sitä myydään myös ruukkukasvina.[3]
Lähteet muokkaa
- Kurtto, Arto: Kirjopikarililja. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 156
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Kurtto 1997, s. 156.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 490.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Kungsängslilja (ruotsiksi) Viitattu 15.11.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kirjopikarililjan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.11.2010.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2020: Kirjopikarililjan levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Fritillaria meleagris - kirjopikarililja
- Suomen Lajitietokeskus: Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris)
- Puutarha.net: Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris)
- United States Department of Agriculture (USDA): Fritillaria meleagris (englanniksi)