Kirjokeisarikala
Kirjokeisarikala (Pygoplites diacanthus) on keisarikaloihin kuuluva kala, sukunsa ainoa laji.[2] Se on huomattavasti vaikeampi akvaariossa hoidettava kala kuin muut saman heimon lajit.[3]
| Kirjokeisarikala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Keisarikalat Pomacanthidae |
| Suku: | Pygoplites |
| Laji: | diacanthus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pygoplites diacanthus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Kirjokeisarikala voi kasvaa 25 cm pitkäksi. Aikuisen kalan litteässä vartalossa on keltaisella pohjalla harmaareunaisia valkoisia pystyjuovia. Pyrstö on kirkkaan keltainen, selkäevän pehmeä loppuosa sininen. Nuoret yksilöt ovat oranssivalkoraitaisia, selkäevässä on sininen silmätäplä. Vatsapuolen värityksessä on alueellisia eroja; Intian lähivesillä elää keltavatsaisia yksilöitä, Fidžillä harmaavatsaisia.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Kirjokeisarikala elää Indopasifisella merialueella: sen levinneisyysalue ulottuu Punaiseltamereltä Itä-Afrikkaan ja Tuamotu-saarille, Japanin lähivesille ja Australian suurelle koralliriutalle.[4] Se viihtyy monimuotoisten korallien keskellä, missä se pujottelee koloissa ja korallien väleissä. Sitä on tavattu 1–48 metrin syvyydessä.[5]
Vesiolot ja ravinto muokkaa
Kirjokeisarikala syö luonnossa sienieläimiä, salppia, kampamaneetteja ja muita pehmeitä selkärangattomia.[5] Akvaariossa sitä on vaikea saada syömään mitään. Se on herkkä vedessä esiintyville typpiyhdisteille, eikä sitä sen vuoksi pitäisi tuoda uuteen akvaarioon ennen kuin vesiarvot ovat vakiintuneet.[3]
Käyttäytyminen muokkaa
Kutuparia lukuun ottamatta kirjokeisarikaloja ei yleensä pidetä akvaariossa lajitoveriensa seurassa. Ne ovat varsin arkoja kaloja, ja isokokoisempien tai kovin vilkkaiden kalojen seurassa ne eivät useinkaan uskalla syödä tarpeeksi. Kirjokeisarikalat saattavat näykkiä pitkäpolyyppisiä kivikoralleja tai tiettyjä pehmytkoralleja. Punaiseltamereltä ja Intian valtamereltä tuotujen yksilöiden on havaittu pärjäävän hiukan paremmin akvaariossa kuin Tyynenmeren yksilöiden. Tämä voi johtua joko ruokavaliosta tai menetelmistä, joilla kaloja pyydystetään ja käsitellään.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pyle, R., Myers, R., Rocha, L.A. & Craig, M.T.: Pygoplites diacanthus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 07.08.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Advanced Aquarist (Arkistoitu – Internet Archive) 2002
- ↑ a b c The Regal Angelfish, Pygoplites diacanthus Wet Web Media
- ↑ Pomacanthus diacanthus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b Australian Museum Fish Site