Kirjankaupittelija oli aiemmin Suomessa henkilö, joka kulki talosta taloon ja tarjosi kaupaksi painotuotteita ja joka piti tätä toimea ammattinaan.[1]

Säännökset 1930-luvulla muokkaa

Kirjankaupittelua oli oikeutettu harjoittamaan jokainen kansalaisluottamusta nauttiva Suomen kansalainen sen jälkeen, kun hän oli tehnyt tästä ilmoituksen kaupungissa maistraatille ja maalla kruununvoudille. Kirjankaupittelijana ei pidetty sitä, joka elinkeinonaan piti sanomalehtien ja ilmoituslehtisten kanniskelua ja julkipanoa.[1]

Kirjankaupittelijan ammatin harjoittaminen ilman siitä tehtyä ilmoitusta oli laitonta.[L 1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Hakkila, Esko (toim.): ”Kirjankaupittelija”, Lakiasiain käsikirja, s. 357. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet muokkaa

  1. Painovapauslaki (4.1.1919/1), 16–17 §.