Wikipedia

Kincsem

unkarilainen laukkahevonen

Kincsem (17. maaliskuuta 1874 – 17. maaliskuuta 1887)[2] oli unkarilainen englannintäysiverinen tamma, joka osallistui kaikkiaan 54 laukkakilpailuun voittaen joka ainoan. Ennätys säilyi 1980-luvulle asti.[3]

Kincsem
Syntynyt 17. maaliskuuta 1874
Kuollut 17. maaliskuuta 1887
Sukupuoli tamma
Väri rautias
Rotu englannintäysiverinen
Isä Cambuscan
Emä Water Nymph
Emänisä Cotswold
Kasvattaja Ernő Blaskovich
Omistaja Ernő Blaskovich
Lähdöt 54: 54-0-0
Voittosumma 199,705 fl = 379,805 kultamarkkaa (sic)[1]
Suurkilpailuvoitot

Unkarin Two Thousand Guineas (1877)
Unkarin One Thousand Guineas (1877)
Unkarin Oaks (1877)
Unkarin Autumn Oaks (1877, 1878, 1879)
Unkarin St. Leger (1877)
Itävallan Derby (1877)
Itävallan Kaiserpreis (1877)
Grosser Preis von Hanover (1877)
Grosser Preis von Baden (1877, 1878, 1879)
Staatspreis Eister Classe (1878)
Goodwood Cup (1878)
Grand Prix de Deauville (1878)

Muut saavutukset

maailmanennätys häviöttömän uran pituudessa (54 lähtöä) 1880-luku - 1980-luku

Kunnianosoitukset

Kincsem-puisto Budapestissa
Kincsem-museo Budapestissa,
Kincsem Horse Park Tápiószentmártonissa
Kincsem-hotelli Kisbérissä
Kincsem-maatila Floridan Archerissa
Patsas Budapestin Kincsem-puistossa

Sukutausta muokkaa

Kincsemin isä oli brittiläisperäinen ori Cambuscan, jonka ansioihin lukeutui maineikkaan July Stakes -kilpailun voitto. Unkarin ratsastusseura oli ostanut 12-vuotiaan Cambuscanin 5 500 guinean hinnalla Unkarin kansalliseen hevossiittolaan Kisbériin, jossa se astui kaikkiaan kahdeksan vuotta. Emä taas oli Water Nymph, jonka isän Cotswoldin ratsastusseura oli niin ikään tuottanut Britanniasta. Cotswold oli keskitason kilpahevonen, jolla oli tilillään toinen sija Royal Hunt Cupissa ja joitain voittoja vähäpätöisissä kilpailuissa.[2]

Kincsem polveutui kahta kautta Slaneen, erääseen Britannian parhaista siitosorista: se oli sen isänemänisä ja emänemänemänisä.[2][4]

Sukutaulu muokkaa

Kincsem Cambuscan
s. 1861 		Newminster
s. 1848 		Touchstone s. 1841
Beeswing s. 1833
The Arrow
s. 1850 		Slane s. 1833
Southdown s. 1836
Water Nymph
s. 1860 		Cotswold
s. 1853 		Newcourt s. 1840
Aurora s. 1848
The Mermaid
s. 1853 		Melbourne s. 1834
Seaweed s. 1841

Kasvatus muokkaa

Kincsemin omistaja oli alle 30-vuotias Ernő Blaskovich, jolle englannintäysveristen jalostuksesta oli kehkeytynyt intohimo. Hän piti varsojaan Tápiószentmártonissa sijainneessa siittolassa vuoden vanhoiksi asti, kunnes myi ne eteenpäin. Vuonna 1875 Blaskovichilla oli hallussaan seitsemän varsaa, joista hän onnistui myymään viisi paroni Alex Orczylle. Orczy ei huolinut Kincsemiä ja erästä orivarsaa, joita hän piti keskinkertaisina.[2] Kincsem oli pieni, laiha ja likaisen ruosteisenvärinen tammavarsa, jolla oli tapana makailla laitumella. Nimen Kincsem ("Aarteeni") sen arvellaan saaneen joko säälistä tai pilan päiten.[5]

Erään tarinan mukaan Kincsem varastettiin sen ollessa vuoden ikäinen. Kun varkauteen syyllistyneet mustalaiset saatiin kiinni, heidän johtajaltaan kysyttiin, miksi he olivat valinneet kaikkien hevosten joukosta juuri Kincsemin, joka oli vaatimattoman näköinen, maksanrautias tammavarsa. Hän oli vastannut että ulkonäöstään huolimatta Kincsem oli joukon paras hevonen, ja että siitä tulisi vielä suuri voittaja.[6]

Blaskovich päätti alkaa kilpailla Kincsemillä itse. Hän lähetti hevosen koulutettavaksi englantilaissyntyiselle, sittemmin Unkariin asettuneelle Robert Hespille, joka tunnettiin värikkäänä persoonana. Hesp oli vaativa kouluttaja, joka juoksutti hevosia paljon.[2] Kincsem yllätti kouluttajansa; kun laiska hevonen lähti liikkeelle, se kiisi ennennäkemätöntä vauhtia. Kun tamma oli kahden vuoden ikäinen, sitä päätettiin kokeilla kilparadalla Saksassa.[5]

Kilpaura muokkaa

Kausi 1876 muokkaa

Kincsemin kilpaura alkoi Berliinissä 21. kesäkuuta 1876. Tuntematon ja ruma tamma aiheutti järkytyksen yleisön keskuudessa; se voitti ennakkosuosikin kymmenellä hevosenmitalla. Aluksi tämä kuitattiin yksittäistapauksena, mutta kun murskaava menestys jatkui Hannoverissa, Hampurissa ja Bad Domeranissa, tiedotusvälineet kiinnostuivat väsymättömästä tammasta, ja sen maine alkoi kiiriä.[5]

Paroni Oppenheim, tunnettu hevosmies, haastoi Kincsemin kilpailuun Frankfurt am Mainissa. Hän oli hiljakkoin saavuttanut hevosellaan Regimentstocherilla kolme voittoa Englannissa kilpaillessaan. Kincsem voitti kilpailun kymmenellä hevosenmitalla.[5]

Elokuussa Baden-Badenissa Kincsem voitti kilpailun saapuen maaliin 200 metriä muita edellä. Tämän jälkeen Kincsem esiintyi ensimmäistä kertaa kotikentällään Unkarissa Sopronissa. Se otti helpot voitot kauden neljässä viimeisessä kilpailussa.[5]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
21. kesäkuuta   Berliini Ertes Criterium 1 000 m
2. heinäkuuta   Hannover Vergleichspreis 1 000 m
9. heinäkuuta   Hampuri Hamburger Criterium 950 m
29. heinäkuuta   Bad Doberan Erinnerungs Rennen 947 m
20. elokuuta   Frankfurt am Main Louisa Rennen 1 000 m
31. elokuuta   Baden-Baden Zukunfstpreis 1 000 m
2. lokakuuta   Sopron Polgárok Dija 1 200 m
15. lokakuuta   Budapest Ketévesek Versenye 948 m
22. lokakuuta   Wien Kladruber Preis 1 600 m
29. lokakuuta   Praha Kladruber Criterium 1 400 m

[5]

Kausi 1877 muokkaa

Kolmevuotiaan Kincsemin toinen kausi alkoi suurin odotuksin. Kolmen avausvoiton jälkeen 21. toukokuuta seurasi vanha ja arvostettu kilpailu Itävallan Derby, jota kutsuttiin "vuosisadan kilpailuksi", sillä Kincsem oli houkutellut ympäri Eurooppaa paikalle haastajia, joista eräs oli Aristeides Baltazzin omistama menestyksekkäästi Englannissa kilpaillut musta ori Tallós. Paikalla oli kymmentuhatpäinen väkijoukko ja kunnia-aitiossa istui koko Itävalta-Unkarin keisarillinen perhe. Kilpailun puolivälissä Kincsem otti johtoaseman ja saapui suosionosoitusten saattelemana maaliin ennennäkemättömän pitkällä etumatkalla verrattuna toiseksi tulleeseen Tallósiin. Kincsem voitti sen jälkeen muutaman päivän sisällä myös kaksi muuta Wienissä järjestettyä kilpailua.[5]

Saksassa Kincsemiä odotti joukko haastajia, jotka oli valikoitu ympäri keisarikuntaa. Hampurissa se voitti Renard Rennenin jättäen taakseen Saksan derby-voittajan Piratin. Baden-Badenissa Kincsem tarjouduttiin ostamaan 10 000 punnan hinnalla, mutta "aarteensa" arvosta tietoinen Blaskovich kieltäytyi kohteliaasti.[5]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
27. huhtikuuta   Pozsony Trial Stakes 1 800 m
6. toukokuuta   Budapest Egyesült Nemzeti Díj 1 600 m
8. toukokuuta   Budapest Hazafi Díj 1 600 m
21. toukokuuta   Wien Austrian derby 2 400 m
24. toukokuuta   Wien Trial Stakes 1 600 m
27. toukokuuta   Wien Kaiserspreis Erster Classe 3 200 m
9. kesäkuuta   Hampuri Renard Rennen 2 800 m
24. kesäkuuta   Hannover Grosser Preis von Hannover 3 000 m
2. syyskuuta   Baden-Baden Grosser Preis von Baden 3 200 m
8. syyskuuta   Frankfurt am Main Waldchens Preis 2 400 m
29. syyskuuta   Sopron Állami Díj 2 400 m
30. syyskuuta   Sopron Állami Díj 2 000 m
7. lokakuuta   Budapest Pesti St. Leger 2 800 m
10. lokakuuta   Budapest Kancadíj 2 400 m
14. lokakuuta   Wien Freudenauer Preis 2 400 m
21. lokakuuta   Praha Kaiserspreis Dritter Classe 2 400 m
23. lokakuuta   Praha Kaiserspreis Zwetter Classe 3 200 m

[5]

Kausi 1878 muokkaa

Kolmas kausi alkoi huhtikuussa Wienissä ja Kincsem osallistui kilpailuihin toukokuun loppuun asti. Useiden haastajien joukosta ei ollut löytynyt hevosta, joka sen olisi voittanut. Hesp ja Blaskovich päättivät antaa sille vapaata suuren osan kesästä. Elokuun alussa se kuitenkin vietiin Englantiin, jossa sen oli tarkoitus kilpailla Ranskassa kasvatettua, Ascot Cold Cupin voittanutta Verneuilia vastaan. Verneuil kuitenkin loukkaantui hiukan ennen kilpailua ja jouduttiin vetämään pois kisasta.[2] Ennen kilpailua paikalliset hevosurheilun ystävät ihmettelivät Kincsemiä ja sen rumaa väriä. Englantilaiset kilpailijat olivat suunnitelleet etukäteen taktiikan, jossa oli määrätty kuka toimii johtajana ja ketkä auttavat tarvittaessa. Tähtirooli oli varattu Pageant-nimiselle hevoselle ja taitavana ratsastajana tunnetulle Tom Cannonille.[5]

Pageant ja Cannon saivat loistavan lähdön ja alkoivat heti vetää kaulaa muihin. Katsomo villiintyi ja liehui valkoisenaan Englannin lipuista. Kincsem kuitenkin aloitti hurjan takaa-ajon ja kiri kärkeen. Unkarilaiset katsojat villiintyivät. Kincsem ylitti jälleen maaliviivan voittajana ja seuraavana päivänä Englannin lehdistö ylisti "Unkarin ihmettä" etusivuillaan.[5]

Kincsem matkusti jatkuvasti kilpailusta toiseen ja minne tahansa se menikin, joukko kannattajia ja vedonvälittäjiä seurasi sitä. Kincsem tottui matkustamaan junassa ja juoksemaan kilpailuissa uusissa paikoissa. Kaksi asiaa olivat sille tärkeitä: sen hoitajana toimiva poika ja muuan kissa. Lisäksi Kincsem ei suostunut juomaan muuta kuin sen oman kasvattajan kaivosta otettua vettä, joten sen oma hoitaja, kissa ja vesisäiliö kulkivat aina sen mukana.[5] Matkalla Englannista Deauvilleen, Ranskaan sattui välikohtaus, kun Kincsemiä yritettiin saada siirtymään junaan. Se kutsui kissaystäväänsä hirnahdellen, mutta koska se ei ilmaantunut, hevonen ei suostunut liikahtamaan paikaltaan useista yrityksistä huolimatta. Kahden tunnin kuluttua kissa lopulta kuuli Kincsemin kutsun, tuli juosten paikalle ja hyppäsi sen selkään. Tämän jälkeen Kincsem käveli junaan kissa mukanaan ja ne pääsivät jatkamaan matkaa kilparadalle.[2]

Deauvillessa Kincsem voitti täpärästi vain puolella mitalla, mikä osittain selittyy Englannin ja Ranskan kilpailujen lyhyellä aikavälillä. Myös loppukausi oli raskas ja voittomarginaalit kapeampia kuin oltiin totuttu näkemään.[2]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
22. huhtikuuta   Wien Eröffnungs Rennen 1 600 m
25. huhtikuuta   Wien Prater Preis 2 000 m
5. toukokuuta   Pozsony Állami Díj 2 400 m
14. toukokuuta   Budapest Másodosztályú Állami Díj 3 200 m
16. toukokuuta   Budapest Kisberi Díj 2 000 m
19. toukokuuta   Budapest Első Osztályú Állami-Díj 2 400 m
26. toukokuuta   Wien Staatspreis Zweiter Classe 2 800 m
28. toukokuuta   Wien Trial Stakes 1 600 m
30. toukokuuta   Wien Staatspreis Erster Classe 3 200 m
1. elokuuta   Goodwood The Goodwood Cup 4 000 m
18. elokuuta   Deauville Grand Prix de Deauville 2 400 m
9. syyskuuta   Baden-Baden Grosser Preis von Baden 3 200 m
29. syyskuuta   Sopron Állami Díj 3 200 m
20. lokakuuta   Budapest Ritter Díj 2 800 m
22. lokakuuta   Budapest Kanca-díj 2 400 m

[5]

Kausi 1879 muokkaa

Aristeides Baltazzi yritti edelleen haastaa Kincsemin. Tällä kertaa haastajaksi asetettiin ori nimeltä Nil Desperandum, jonka nimi tarkoitti "ei syytä epätoivoon". Kincsem kuitenkin voitti kilpailun jälleen kerran keisariperheen silmien edessä.[5]

Kauden edetessä Blaskovich ja Hesp tulivat siihen tulokseen, että hevonen on jo osoittanut voittamattomuutensa eikä sillä olisi enää mitään saavutettavaa. Osa yleisöstä otti päätöksen vastaan järkyttyneenä, osa helpottuneena. Aikansa nopein laukkahevonen juoksi jäähyväiskilpailunsa Budapestissä 21. lokakuuta 1879.[5]

Päivämäärä Paikka Kilpailu Matka
28. huhtikuuta   Pozsony Állami Díj 2 400 m
4. toukokuuta   Budapest Gróf Károlyi Díj 3 600 m
6. toukokuuta   Budapest Osztályú Állami Díj 3 200 m
8. toukokuuta   Budapest Osztályú Állami Díj 2 400 m
18. toukokuuta   Wien Staatspreis Zweiter Classe 2 800 m
20. toukokuuta   Wien Staatspreis Erster Classe 3 200 m
17. kesäkuuta   Berliini Silberner Schild Ks. Wilhelm I 2 400 m
25. elokuuta   Frankfurt am Main Ehrenpreis Landgrafen von Hessen 2 800 m
2. syyskuuta   Baden-Baden Grosser Preis von Baden 3 200 m
29. syyskuuta   Sopron Állami Díj 3 200 m
19. lokakuuta   Budapest Ritter Díj 2 800 m
21. lokakuuta   Budapest Kanca Díj 2 400 m

[5]

Jälkeläiset muokkaa

Kincsemin vietiin kilpauransa jälkeen siittolaan Tápioszentmártoniin, jossa sitä käytettiin jalostuksessa. Se sai kuitenkin vain viisi varsaa, joista kolmen isä oli Buccaneer ja kahden Doncaster.[2]

  • Budagyöngye, tamma, s. 1882, isä Buccaneer
  • Ollyan Nincs, tamma, s. 1883, isä Buccaneer
  • Talpra Magyar, ori, s. 1885, isä Buccaneer
  • Kincs-or, ori, s. 1886, isä Doncaster
  • Kincs, tamma, s. 1887, isä Doncaster[2]

Kuolema muokkaa

Kincsem kuoli ähkyyn 13-vuotissyntymäpäivänään 17. maaliskuuta 1887 pian viimeisen varsansa saatuaan.[2] Suositun kilpahevosen poismeno johti maansuruun. Liput laskettiin puolitankoon, ja sanomalehtien sivuilla oli mustat surureunat.[6]

Kincsemin luuranko on taltioituna Unkarin maatalousmuseossa Budapestissä.[6]

Huomionosoituksia muokkaa

 
Kincsemin patsas Budapestin Kincsem-laukkaradalla.
  • Kincsem-ratsastuspuisto Tápiószentmártonissa[7]
  • Kincsem-museo Tápiószentmártonissa[8]
  • Kincsem-laukkarata Budapestissä[9]
  • Kincsem-hotelli Kisbérissä[10]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Ahnert, Rainer L. (päätoim.), “Thoroughbred Breeding of the World”, Pozdun Publishing, Saksa, 1970
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Throughbred Heritage - Kincsem Throughbred Heritage. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Encyclopædia Britannica - Kincsem Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Pedigree Online - Thoroughbred Database - Kincsem PedigreeQuery.com. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Koně - Kincsem eStránky.cz. Viitattu 25.6.2010. (tšekiksi)
  6. ↑ a b c Daily Kos - The greatest filly of all time Kos Media, LLC. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  7. ↑ Kincsem Lovaspark Kincsem Lovaspark. Viitattu 25.6.2010. (unkariksi)
  8. ↑ Kincsem Equestrian Park, Tápiószentmárton Kincsemgolf.hu. Viitattu 25.6.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Kincsem park Kincsem park. Viitattu 25.6.2010. (unkariksi)
  10. ↑ Kincsem hotel Kincsem hotel. Viitattu 25.6.2010. (unkariksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kincsem&oldid=21065837”