Kinaldiinipunainen
Kinaldiinipunainen (C21H23N2I) on kinoliinin johdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää pH-indikaattorina ja väriaineena.
| Kinaldiinipunainen | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 4-[(E)-2-(1-etyylikinolin-1-ium-2-yyli)etenyyli]-N,N-dimetyylianiliinijodidi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC[N+]1=C(C=CC2=CC=CC=C21)/C=C/C3=CC=C(C=C3)N(C)C.[I-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C21H23N2I |
| Moolimassa | 430,314 g/mol |
| Sulamispiste | 240 °C |
| Tiheys | 4,61 g/cm3 |
Ominaisuudet muokkaa
Kinaldiinipunainen on huoneenlämpötilassa hyvin tummanpunaista, lähes mustaa, kiteistä ainetta. Se liukenee vain hyvin vähän veteen, mutta liukenee paremmin muun muassa etanoliin ja etikkahappoon. Yhdisteen absorptiomaksimin aallonpituus on 528nm. Valon vaikutuksesta kinaldiinipunainen hajoaa hitaasti. Kinaldiinipunainen on väritöntä pH:n ollessa alle 1,4 ja muuttuu väriltään punaiseksi pH:n kohotessa välille 1,4–3,2. Kloridi-ionien läsnä olo laskee hieman värinmuutosalueen pH-arvoa.[2][3][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Kinaldiinipunaista valmistetaan kinaldiinietyylijodidin ja p-dimetyyliaminobentsaldehydin välisellä kondensaatioreaktiolla etanoliliuoksessa pyridiinin toimiessa emäksisenä katalyyttinä.[3]
Kinaldiinipunaista voidaan käyttää indikaattorina titrattaessa emäksiä hapoilla.[5] Muita käyttökohteita ovat solujen värjäys biokemiallisissa tutkimuksissa, fotoresistinä elektroniikkavalmistuksessa, maaleissa ja pinnoitteissa sekä eräiden virustautien hoidossa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Quinaldine red – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 31.5.2016.
- ↑ Ram W. Sabnis, Erwin Ross, Jutta Köthe, Renate Naumann, Wolfgang Fischer, Wilhelm-Dietrich Mayer, Gerhard Wieland, Ernest J. Newman & Charles M. Wilson: Indicator Reagents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 31.5.2016
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1383. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b R. W. Sabnis: Handbook of Acid-Base Indicators, s. 329. CRC Press, 2007. ISBN 9780849382192. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.5.2016). (englanniksi)
- ↑ Alan Townshend: Dictionary of analytical reagents, s. 845. CRC Press, 1993. ISBN 9780412351501. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.5.2016). (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Kinaldiinipunaisen käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich (Merck), viitattu 30.5.2018.