Wikipedia

Kimon

Tämä artikkeli kertoo sotapäälliköstä. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.

Kimon (m.kreik. Κίμων, Kimōn, lat. Cimon; n. 510–450 eaa.) oli antiikin kreikkalainen valtiomies ja sotapäällikkö, joka oli kotoisin Ateenasta. Hän oli juhlittu sotasankari, joka toimi Ateenan laivaston komentajana ja saavutti suuren voiton Eurymedonin taistelussa vuonna 466 eaa. Kimonista tuli merkittävimpiä poliittisia toimijoita 400-luvun eaa. puolivälin Ateenassa, ja hän oli luomassa Ateenan merimahtia persialaissotien jälkeen. Kimon kuoli piirittäessään Kitionia Kyproksella vuonna 450 eaa.[1][2]

Kimon
Κίμων
Kimonin rintakuva Lárnakassa (antiikin Kition) Kyproksella.
Kimonin rintakuva Lárnakassa (antiikin Kition) Kyproksella.
Henkilötiedot
Syntynytn. 510 eaa.
Ateena
Kuollut450 eaa.
Kition, Kypros
Vanhemmat Miltiades nuorempi ja Hegesipyle
Puoliso Isodike
Lapset mm. Miltiades nuorin

Elämä muokkaa

Antiikin lähteet muokkaa

Kimonin elämää koskevat tiedot ovat peräisin useasta hajanaisesta lähteestä. Herodotos mainitsee vain Kimonin maksaneen isänsä sakot ja valloittaneen Eionin Traakiassa.[2][3] Thukydides, joka oli Kimonille sukua, taas mainitsee lähinnä Eurymedonin taistelun, sotaretken Spartan avuksi sekä Kimonin kuoleman, mutta kuvaa kyseistä aikakautta hyvin tiiviisti. Laajin antiikin aikainen lähde on Plutarkhoksen teoksessa Kuuluisien miesten elämäkertoja oleva elämäkerta, joka perustuu Thukydideen kuvaukseen ja täydentää sitä muilla lähteillä, kuten historioitsijat Theopompos, Eforos, Ion Khioslainen, Stesimbrotos ja Kallisthenes, näytelmäkirjailijat Aristofanes, Eupolis, Kratinos ja Melanthios, sekä Fanodemos, Diodoros Periegetes, Gorgias, Nausikrates, Aristoteles ja Kritias. Myös Cornelius Nepos kirjoitti Kimonin elämästä teoksessaan Kuuluisia miehiä.[2]

Nuoruus ja perhe muokkaa

Kimon oli Kimon Koalemoksen pojanpoika ja Miltiades nuoremman ja Hegesipylen poika.[2][4] Miltiadeen kuoltua vankilassa vuonna 489 eaa. Kimon otti isänsä paikan vankilassa, jotta ruumis saatiin haudattua, siihen saakka, että Miltiadeelle määrätty suuri 50 talentin sakko voitaisiin maksaa. Sakon maksoi lopulta Kallias II mennessään naimisiin Kimonin siskon tai sisarpuolen Elpiniken kanssa. Eräät antiikin lähteet kertovat, että Kimon olisi itse ollut ennen tätä naimisissa siskonsa kanssa, mutta tämä on kyseenalaista.[2][5]

Myöhemmin Kimonin vaimo oli alkmaionidien sukuun kuulunut Megakles IV:n pojan ja Perikleen serkun Euryptolemos I:n tytär Isodike.[1][2] Hänellä kerrotaan olleen jossakin vaiheessa myös arkadialainen vaimo. Kimon jätti jälkeensä kolme poikaa, joiden nimet olivat Lakedaimonios, Eleos ja Thessalos.[2][6] Toiset lähteet mainitsevat vielä kolme poikaa lisää, nimiltään Miltiades, Kimon ja Peisianaks.[2]

Kimon sai ensimmäisen kerran julkista huomiota ja ihailua, kun persialaiset lähestyivät Ateenaa vuonna 480 eaa. ja ateenalaiset hylkäsivät kaupunkinsa Themistokleen kehotuksesta ja nousivat laivoihin. Tuolloin Kimonin kerrotaan muiden surressa johtaneen joukon nuorukaisia Akropoliille uhraamaan Athenelle suitsensa uhrilahjaksi, ilmaisten teollaan, etteivät ateenalaiset nyt enää turvautuneet hevostensa nopeuteen. Sitten hän sieppasi kukkulalla riippuneista kilvistä yhden ja riensi satamaan, jonne moni seurasi häntä innostuen hänen esimerkistään. Tämän jälkeen hän osoitti suurta urhoollisuutta Salamiin taistelussa.[2][7][8]

Plutarkhoksen mukaan Kimon ja Themistokles olisivat kerran kilpailleet Olympian kisojen aikaan siitä, kumpi järjesti hienompia juhlia, mutta kertomusta on epäilty.[2][9]

Sotapäällikkönä muokkaa

Vuoden 479 eaa. Plataiain taistelun jälkeen Aristeides nosti Kimonin esiin. He johtivat yhdessä Ateenan joukkoja vuonna 477 eaa. niiden toimiessa yhdessä muiden kreikkalaisten joukkojen kanssa spartalaisen Pausaniaan komennossa. Kimon oli mukana siirtämässä johtoasemaa Ateenalle. Ensimmäisenä tämän ilmentymänä hän valtasi Traakiassa sijainneen Eionin persialaisilta Ateenalle, ja mahdollisti, että ateenalaiset saattoivat perustaa kyseiselle tärkeälle seudulle siirtokuntia.[2][10] Tämän johdosta hänen kunniakseen pystytettiin kolme Hermeen rintakuvaa, joihin oli kirjoitettu juhlallisia säkeitä, mutta ei kuitenkaan sotapäälliköiden nimiä.[2][11]

 
Kimon ateenalaisten suosiossa. Kirjankuvitusta vuodelta 1900.

Vuonna 476 eaa. ateenalaiset karkottivat merirosvousta harrastaneet dolopit Skyrokselta Kimonin johdolla ja siitä tehtiin ateenalainen siirtokunta. Samalla saarelta löydettiin Theseuksen maalliset jäänteet, jotka siirrettiin suurin juhlallisuuksin Ateenaan todennäköisesti hieman myöhemmin, noin 468 eaa.[2][12] Myös Karystos ja Naksos alistettiin Ateenan valtaan todennäköisesti Kimonin johdolla.[2][13] Noihin aikoihin Kimon olikin eittämättä sekä sodassa että politiikassa Ateenan johtohenkilö. Kotona Ateenassa häntä auttoi Aristeides. Hänen toimiaan helpotti myös Themistokleen karkotus, mutta ei tiedetä, missä määrin hän edesauttoi sitä.[2][14]

Kimonin maineen huippu ajoittuu Eurymedonin taisteluun vuonna 466 eaa. Tuolloin hän johti kreikkalaisten laivastoa Vähän-Aasian rannikolla. Laivasto kohtasi persialaisten 350 sotalaivan suuruisen laivaston, hyökkäsi sen kimppuun ja sai vallattua 200 laivaa. Tämän jälkeen kreikkalaiset seurasivat paenneita persialaisia maihin Eurymedon-joelle ja tuhosivat näiden maajoukot. Lopuksi voitto kruunattiin tuhoamalla vielä ennen yön tuloa 80 persialaisten vahvistukseksi tullutta foinikialaista laivaa.[2][15] Persialaisten leiristä voittajat saivat suuren saaliin.[8] Seuraavaksi Kimon ajoi persialaiset pois Traakian Khersonesokselta ja teki sen Ateenan alaiseksi. Samalla hän sai ehkä takaisin perintömaansa kyseisellä seudulla, Miltiades vanhemman ja nuoremman toimittua aiemmin tyrannina siellä.[2]

Kimonin saamilla voitoilla oli suuri merkitys, sillä ne murskasivat persialaisten viimeiset hyökkäykset ja saattoivat nämä viimein puolustusasemiin. Diodoros Sisilialaisen mukaan Kallias olisi tämän jälkeen vuonna 449/448 eaa. neuvotellut persialaisten kanssa nimensä mukaan tunnetun rauhan. Sen ehtojen kuvataan olleen persialaisille nöyryyttävät.[2][16][17] Kuvausta kyseisestä rauhansopimuksesta ei kuitenkaan ole pidätty luotettavana.[2] Antiikin lähteet kuvaavat Kimonin olleen tämän jälkeen asemansa huipulla, johtamassa Ateenan imperiumia, jonka hänen valloituksensa olivat saaneet aikaan, ja joka vahvistui koko ajan. Karkotettu Themistokles joutui seuraamaan tapahtumia sivusta, Aristeideen kuolema oli tehnyt Kimonista entistäkin keskeisemmän, eikä Perikles vielä ollut noussut vahvaan asemaan, jonka myöhemmin sai. Tämän uuden haastajan nousu teki kuitenkin ajan myötä Kimonin asemasta epävarman.[2][18]

Kimonin sanottiin olleen ylevä kuin Miltiades nuorempi ja viisas kuin Themistokles, mutta jalomielisyydeltään ja valtiomiestaidoiltaan etevämpi heitä kumpaakin. Hänen kuvataan osanneen katsoa kreikkalaisten ja Ateenan laajempaa etua persialaisten vastaisessa taistelussa, jota piti pääasiana, kaupunkinsa puoluekuntien etujen sijasta.[2][8][19] Kimon rikastui sotasaaliillaan tai saatuaan isänperintönsä Traakiassa takaisin, ja käytti rahojaan anteliaasti tavalla, jolla sai ihmisten suosiota. Hän otatti pois aidat puutarhojensa ympäriltä, että kuka hyvänsä saisi vapaasti nauttia niiden hedelmiä. Hän myös laitatti joka päivä yksinkertaisen mutta monelle hengelle riittävän aterian, jolle kuka hyvänsä sai tulla. Rahoillaan Kimon rakennutti myös Akropoliin uuden etelämuurin, ja hänen kustannuksellaan myös Pireukseen johtaneiden Pitkien muurien perustukset, joiden tekeminen soisen maaperän vuoksi oli hankalaa ja kallista, tehtiin rahaa säästämättä kunnollisiksi.[2][8][20]

 
Kimonin nimen (ΚΙΜΟΝ ΜΙΛΤΙΑΔΟ, Kimon Miltiado, ”Kimon Miltiadeen poika”) sisältävä ostrakismiäänestyksessä käytetty ostrakon.

Myöhempien Kimonin elämään liittyvien tapahtumien ajoitukset tunnetaan huonommin. Thasos kapinoi ilmeisesti noin vuonna 465 eaa. ja Kimon kukisti kapinan vuonna 463 eaa. Välivuonna 464 eaa. tapahtui Spartan maanjäristys, jota seurasi heloottien kapina. Kimon katsoi tämän sopivaksi tilaisuudeksi uudistaa vanha ystävyysliitto Spartan kanssa. Kimonin vetoomuksesta ateenalaiset tekivät yhden ellei jopa kaksi sotaretkeä spartalaisten avuksi hänen johdollaan.[2][21]

Kumpikin mainittu tapahtuma johti nöyryytyksiin Kimonia kohtaan. Thasoksen piirityksen aikana traakialaiset ahdistivat Strymonin suun ateenalaisia siirtokuntalaisia, ja vaikuttaa siltä, että Kimonin odotettiin korjaavan tilanteen Thasoksen kapinan kukistamisen jälkeen. Kun hän ei tehnyt tätä, hänet haastettiin oikeuteen ja hänen syytettiin jopa ottaneen lahjuksia Makedonian kuninkaalta Aleksanterilta. Kimon sai vapauttavan tuomion. Yritys tukea Spartaa taas päättyi siihen, että spartalaiset lähettivät epäluuloisuudesta ateenalaiset joukot pois samalla loukaten näitä, mikä johti välirikkoon Ateenan ja Spartan välillä ja oli kova kolaus Kimonin suosiolle. Kimonin vastustajien voiton sinetöi se, että Efialtes ja Perikles saivat toteutettua Ateenan viimeiseksi aristokraattiseksi linnakkeeksi kutsutun areiopagin neuvoston vallan kaventamisen.[2] Lopulta Kimon karkotettiin Ateenasta ostrakismilla vuonna 461 eaa.[1][2]

Vuonna 457 eaa. spartalaisten ja boiotialaisten yhtynyt sotajoukko, joka tuki Ateenasta syrjäytettyjä aristokraatteja, asettui Tanagraan. Kun Ateenan armeija eteni sitä vastaan, Kimon esitti pyynnön päästä johtamaan armeijaa omalle paikalleen. Ateenan strategokset vastasivat pyyntöön kieltävästi, koska epäilivät häntä. Kimon pyysi ystäviään puhdistamaan maineensa, ja he kaatuivat taistelussa viimeiseen mieheen; heidän lukumääränsä nousi sataan.[1][2]

Kimon palasi Ateenaan, joidenkin näkemysten mukaan kymmenvuotisen karkotusajan päätyttyä,[1] ja joidenkin näkemysten mukaan Perikleen takaisin kutsumana jo aiemmin noin 454–453 eaa., sillä kaupunki oli tuossa vaiheessa valmis ottamaan isänmaallisina ja maltillisina tunnetut aristokraatit takaisin vaarallisempien vihollisten pelossa.[2] Kimon oli tekemässä vuonna 450 eaa. voimaan astunutta viisivuotista rauhansopimusta Spartan kanssa.[1][2]

Vuonna 450 eaa. Kimon purjehti 200 laivalla Kyprokselle valtaamaan sen persialaisilta. Hän kuoli Kitionin kaupunkia piirittäessään joko tautiin tai saamiensa vammojen seurauksena. Hänen ruumistaan kuljettanut laivasto voitti vielä foinikialaisten ja kilikialaisten alusten muodostaman laivaston sekä saavutti toisen sotavoiton maalla.[2][22]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Cartwright, Mark: Cimon World History Encyclopedia. Viitattu 4.9.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Smith, William: ”Cimon (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Herodotos: Historiateos 6.136, 7.107.
  4. ↑ Sealey, Raphael: A History of the Greek City States, 700–338 B. C., s. 167. University of California Press, 2023. ISBN 9780520342750. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 15, vrt. 4; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Kimon 1; Athenaios: Deipnosofistai 13.589.
  6. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 16.
  7. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 5.
  8. ↑ a b c d Sjögren, Otto: Historiallinen lukukirja. Vanha ja Keski-aika. WSOY, 1888. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Themistokles 5.
  10. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 6; Herodotos: Historiateos 7.107; Thukydides: Peloponnesolaissota 1.98; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Kimon 2; Skolia Aiskhineen De falsa legationeen s. 755 jne., ed. Reiske.
  11. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 6; Aiskhines: Ktesifonia vastaan s. 573, ed. Reiske.
  12. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 8; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.17.6, 3.3.6.
  13. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.98.
  14. ↑ Vrt. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Aristeides 25, Themistokles 24.
  15. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 12; Thukydides: Peloponnesolaissota 1.100; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.60.
  16. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.8; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.4.
  17. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Kallias”, Antiikin käsikirja, s. 249. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  18. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 13–14.
  19. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 4–5, 9–10, 16, Perikles 5.
  20. ↑ Aristoteles teoksessa Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 10; vrt. Cicero: Velvollisuuksista 2.18 ja Theopompos teoksessa Athenaios: Deipnosofistai 12.533.
  21. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 16; vrt. Aristofanes: Lysistrate 1137.
  22. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 14–19; Thukydides: Peloponnesolaissota 1.112; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.64, 11.86, 12.3–4; Theopompos teoksessa Eforoksen fragmentit, ed. Marx, 224.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kimon&oldid=22273514”