Kimmo Pohjonen
Kimmo Pohjonen (16. elokuuta 1964 Viiala)[1] on suomalainen harmonikkataiteilija ja säveltäjä. Pohjonen on esiintynyt uransa aikana yli 600 kansainvälisellä festivaalilla ja konserttitaloissa. Pohjosen musiikkia on kuultu improvisaation, rockin, kansanmusiikin, avantgarden ja klassisen musiikin sekä tanssin ja mediataiteen yhteyksissä.
| Kimmo Pohjonen | |
|---|---|
 Kimmo Pohjonen vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. elokuuta 1964 |
| Ammatti | muusikko, säveltäjä |
| Muusikko | |
| Soittimet | harmonikka |
| Yhtyeet | KTU, Kimmo Pohjonen Kluster |
| Aiheesta muualla | |
| www.kimmopohjonen.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pohjosen yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Kronos-kvartetti, Pat Mastelotto (King Crimson), Trey Gunn, Samuli Kosminen, Sami Kuoppamäki, Timo Kämäräinen, tanssija Minna Tervamäki, Helsinki Nelson -painiryhmä ja ukrainalainen lauluyhtye DakhaBrakha.
Pohjonen aloitti uransa kansanmusiikin parissa mutta on soittanut myös iskelmä- ja rockmusiikkia.[2] Hän on julkaissut lukuisia albumeita. Vuonna 2011 Kronos-kvaretin ja Samuli Kosmisen kanssa yhdessä julkaistu Uniko valittiin Top of the World -albumiksi arvostetussa Songlines Magazinessa. Pohjonen on säveltänyt myös elokuvamusiikkia, tunnetuimpana musiikki elokuvaan Jadesoturi, josta hän sai Samuli Kosmisen kanssa parhaan musiikin Jussin vuonna 2005. Vuonna 2012 Kimmo Pohjosesta julkaistu dokumenttielokuva Soundbreaker on palkittu lukuisilla festivaaleilla, ja sitä on esitetty yli 30 maassa.
Pohjonen on saanut useita tunnustuksia ja palkintoja. Vuosina 1996–1998 Pohjonen oli vuoden kansanmuusikko[2]. Hän on ollut ehdolla muun muassa BBC Radio 3 Music Awardsissa kolmessa eri kategoriassa vuosina 2002, 2005 ja 2012. Vuonna 2012 Pohjoselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja Vuoden esteettinen teko -palkinto konsertista romanikatusoittajien kanssa. Pohjonen on ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi 2013[3] ja 2015[4]. Vuonna 2016 Pohjonen sai monialaisen taiteen valtionpalkinnon[5] ja Emma-palkinnon.[6]
Diskografia muokkaa
Studioalbumit muokkaa
- Kielo (1999)
- Kalmuk (2002)
- Kluster (2002) (Kimmo Pohjonen/Samuli Kosminen Kluster)
- Iron Lung (2004)
- Uumen (2005) (Kimmo Pohjonen / Eric Echampard)
- 8 Armed Monkey (2005) (KTU)
- Keskusteluja (2006) (Kimmo Pohjonen/Samuli Kosminen Kluster)
- Quiver (2008) (KTU)
- Uniko (2011) (Kronos Quartet/Kimmo Pohjonen/Samuli Kosminen)
- Murhaballadeja (2012) (Heikki Laitinen/Kimmo Pohjonen)
- Sensitive Skin (2015)
Vierailut muokkaa
- Ismo Alanko Säätiö, Pulu (1998)
- Ismo Alanko Säätiö, Luonnossa (1999)
- Ismo Alanko Säätiö, Sisäinen solarium (2000)
- Pinnin Pojat (1992)
- Pinnin Pojat, Gogo 4 (1994)
- Pinnin Pojat, Hala Hoa Hi! (1994)
- Erkki Rankaviita ja Pinnin Pojat (1996)
- Ottopasuuna (1992)
- Ottopasuuna (1993)
- Ottopasuuna, Suokaasua "Swampgas" (1996)
- Eric Peltoniemi, Suomi (1993)
- Suomen miesorkesteri (1993)
- Suomen miesorkesteri, Kide (1995)
- Suomen miesorkesteri ja Heikki Laitinen (1997)
- Toni Rossi & Sinitaivas (1990)
- Toni Rossi & Sinitaivas (1992)
- Toni Rossi & Sinitaivas (1994)
Lähteet muokkaa
- ↑ Sommar, Heidi: Kimmo Pohjonen oivalsi, että kaikki pitää tehdä itse Elävä arkisto. 16.4.2014. Yle. Viitattu 25.9.2015.
- ↑ a b Factum, osa 6 vuodelta 2005, s. 50
- ↑ Aikaisemmat palkinnonsaajat ja palkintoehdokkaat Pohjoismaiden neuvosto. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 25.9.2015.
- ↑ Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon ehdokkaat 2015 Pohjoismaiden neuvosto. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 25.9.2015.
- ↑ Aromaa, Jonni: Harmonikkataiteilija, säveltäjä Kimmo Pohjonen saa monialaisen taiteen valtionpalkinnon Yle Uutiset. 7.12.2016. Viitattu 29.12.2016.
- ↑ Kimmo Pohjonen sai Emma-patsaan uusimmasta levystään Akaan Seutu. 15.3.2016. Viitattu 16.8.2020.
