Kilpailuneuvosto

Kilpailuneuvosto on vuosina 1988–2002 Suomen kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä työskennellyt toimielin, joka käsitteli ja ratkaisi kilpailunrajoituksia koskevia asioita. Sillä oli puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja seitsemän jäsentä, jotka kaikki olivat sivutoimisia. Heidät nimitti tehtäväänsä tasavallan presidentti kolmen vuoden määräajaksi valtioneuvoston esityksestä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tuli olla oikeustieteilijöitä, jotka olivat perehtyneet tuomarin tehtäviin. Jäsenten oli tunnettava elinkeinotoimintaa siten, että osa oli perehtynyt kuluttajien asioihin ja osa elinkeinonharjoittajien olosuhteisiin.

Kilpailunrajoitusta koskeva asia tuli vireille kilpailuneuvostossa kilpailuviraston, pankkitarkastusviraston (pankkiasiat), sosiaali- ja terveysministeriön (vakuutustoiminta), kilpailunrajoituksesta kärsivän elinkeinonharjoittajan tai etujärjestön kirjallisesta esityksestä. Neuvosto oli päätösvaltainen kun paikalla oli puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään neljä jäsentä. Asian tutkiminen aloitettiin esikäsittelyllä, jossa osapuolet vastasivat suullisesti tai kirjallisesti esitykseen. Kilpailuneuvosto saattoi kehottaa asianosaisia saapumaan neuvoston istuntoon ja velvoittaa heidät esittämään kilpailunrajoitukseen liittyvät asiakirjansa. Neuvostolla oli myös mahdollisuus kuulla asiantuntijoita ja hankkia asiantuntijalausuntoje.

Kilpailuneuvoston päätöksen muodosti enemmistön mielipide tai äänten mennessä tasan puheenjohtajan kannattama mielipide. Neuvosto käsitteli asiat suljetuin ovin, ellei se erikseen määrännyt asian käsittelyä julkiseksi. Neuvoston päätökset olivat julkisia, ellei neuvosto erityisestä syystä salannut niitä osaksi tai kokonaan liike- tai ammattisalaisuuteen vedoten. Kilpailuneuvoston asiakirjat eivät olleet julkisia, ellei neuvosto erikseen toisin päättänyt.

Kilpailuneuvoston ja markkinatuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat asiat siirrettiin käsiteltäviksi markkinaoikeudessa samalla kun säädettiin markkinaoikeuslaki (1527/2001).