Kiitojuna
Kiitojuna on nimitys Valtionrautateiden 1950-luvulla ajamille nopeille henkilöjunille. Kiitojunaliikenne käynnistyi vuonna 1954, jolloin valmistuivat Valmetilta ensimmäiset kolme kiitojunavaunustoa. Seuraavana valmistui vielä toiset kolme vaunustoa.
Yksi vaunusto muodostui kolmesta toisiinsa lyhytkytketystä kiitojunavaunusta. Keskimmäisessä vaunussa sijaitsi dieselaggregaatti, joka tuotti sähköä koko vaunustoon. Toisessa päätyvaunussa oli pieni keittiö. Yhdessä vaunustossa oli 153 istumapaikkaa.
Kiitojunat vedettiin pääosin niihin suunnitelluilla Dm4-moottorivaunuilla sekä joskus Hr11-dieselvetureilla. Niillä liikennöitiin Helsingistä Turkuun, Poriin, Vaasaan, Savonlinnaan ja Kuopioon. 110 km/h huippunopeudellaan ne olivat aikansa moderneinta junakalustoa Suomessa. Dm8- ja Dm9 -sarjojen moottorijunat kuitenkin korvasivat alkuperäiset kiitojunavaunustot kiitojunaliikenteestä jo 1960-luvulla. Kiitojunavaunustoja käytettiin sen jälkeen vielä moottoripikajuna- ja pikajunaliikenteessä, kunnes ne poistuivat lopullisesti käytöstä 1970-luvun alussa.