Kiinalainen lääkeoppi

Kiinalainen lääkeoppi (中藥學; yksinkert. 中药学; pinyin: zhōngyàoxué) käsittelee kiinalaisessa lääkinnässä käytettäviä yrttejä, eläimenosia, mineraaleja ja muita aineita sekä lääkkeiden valmistamista ja annostelua. Oppi käsittää perusteorian, lääkeaineet (藥材; yksinkert. 药材; pinyin: yàocái), valmistetut lääkepalat (飲片 yǐnpiàn = nieltävä pala), patenttilääkkeet, yksinkertaisten valmisteiden lähteet, keräämisen ja valmistuksen, lääkkeiden vaikutuksen, tehon ja kliinisen käytön.

Lääkekauppa Hongkongissa

Historia

Li Shizhen: Yrttiopin käsikirja, v. 1593

Perinteen mukaan yksi kiinalaisten myyttisistä esi-isistä, Shennong (n. 5000 eaa.), maisteli satoja yrttejä ja välitti oppimansa tiedon parantavista ja myrkyllisistä kasveista seuraajilleen.

Ensimmäinen kiinalainen farmakologian käsikirja, Shennong bencaojing (神农本草经 Shénnóng běncǎojīng, "Shennongin yrttitiedon klassikko") luettelee 365 lääkeainetta, joista 252 on yrttejä. Oletetaan, että kirja on kirjoitettu Han-dynastian kaudella.

Varhainen kirjallisuus sisälsi tietoa määrättyihin sairauksiin käytetyistä lääkeresepteistä. Mawangduista kaivetusta haudasta löytyi tällainen teos, Wushier bingfang ("Reseptit 52:lle vaivalle"), joka on haudattu 168 eaa.

Myöhempinä aikoina lääkeoppia jatkuvasti täydennettiin. Tang-kaudelta tunnetaan esimerkiksi yrttilääkintää käsittelevä teos Yaoxing lun (藥性論 "Tutkielma lääkeyrttien luonteesta", 600-luku).

Täydellisimpänä ja kattavimpana lääkitystä käsittelevänä teoksena pidetään Li Shizhenin (1518–1593) kirjoittamaa "Yrttiopin käsikirjaa" (本草綱目; yksinkert. 本草纲目; pinyin: Běncǎo gāngmù; Wade–Giles: Pen-ts'ao kang-mu, v. 1578), joka on edelleen käytössä. Siinä on mainittu 1892 eri yrttiä ja 11 096 lääkereseptiä.

Lääkeaineiden luokittelu

Lääkeaineiden luokittelu perustuu niiden vaikutuksiin, jotka on todennettu empiirisesti vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa.

Neljä energiaa

Neljä energiaa ovat kylmä, kuuma, lämmin ja viileä. Energiat jaetaan yin- ja yang-energioiksi. Kylmä ja viileä ovat yin, kuuma ja lämmin yang.

Lääkeaineen energia on määritetty sen parantaman vaivan mukaan. Jos lääke parantaa kuuman oireyhtymän, se on kylmä; jos se parantaa kylmän oireyhtymän, se on kuuma jne.

Viisi makua

Viisi makua perustuvat viiden elementin laatuihin. Ne ovat hapan, karvas, makea, kitkerä ja suolainen.

Lääkeaineen maun katsotaan viittaavan sen vaikutukseen:

• Hapan kokoaa. Sitä käytetään supistamaan ja vakauttamaan.
• Karvas kovettaa. Sitä käytetään lievittämään kuumuutta sekä puhdistamaan ja kuivaamaan suolistoa.
• Makea hidastaa. Sitä käytetään vahvistamaan ja tasapainottamaan, joskus myös kuivattamaan.
• Kitkerä hajottaa. Sitä käytetään aktivoimaan ja ohjaamaan qitä ja verta sekä nostattamaan hikeä.
• Suolainen pehmittää. Sitä käytetään kovettumien pehmentämiseen ja suoliston aukaisemiseen.

Lisäksi on olemassa "mauton maku", jolla on mm. virtsaamista edistävä vaikutus. Koska se muistuttaa makeaa makua, nämä kaksi useimmiten käytännössä käsitellään yhtenä makuna.

Neljä liikettä

Neljä liikettä ovat ylöspäin työntäminen, alaspäin työntäminen, kellunta ja vajoaminen.

• Ylöspäin työntävät lääkkeet auttavat laskeumiin.
• Alaspäin työntävät lääkkeet auttavat "ylös suuntautuviin" vaivoihin kuten hikka ja yskä.
• Lääkkeiden aiheuttama kellunta merkitsee ulospäin hajottamista esimerkiksi hikoiluttamalla.
• Lääkkeiden aiheuttama vajoaminen merkitsee energian johdattamista alaspäin esimerkiksi aiheuttamalla ripulin.

Ylöspäin työntävät ja kelluvat lääkkeet edesauttavat yang-energian vahvistumista, hikoilua ja oksentamista.
Alaspäin työntävät ja vajoavat lääkkeet edesauttavat yin-energian vahvistumista, vähentävät hikoilua ja oksentamista sekä aiheuttavat ripulia.

Meridiaanit

Yrtit kulkevat tiettyjä meridiaaneja eli energiakanavia pitkin. Täten samanlaisen vaikutuksen omaavista yrteistä valitaan se, joka kulkee parannettavan elimen kautta kulkevaa meridiaania pitkin.

Toiminta

Yrteillä ja lääkesekoituksilla on erilaisia toimintoja. Tämä kertoo kokeneelle lääkärille, mihin vaivoihin lääke sopii. Yrtit ja lääkkeet voidaan jakaa toiminnon mukaan 20 pääluokkaan:

1. Hikeä nostattavat
2. Ruumiin sisäistä liiallista kuumuutta lievittävät
3. Reumaa hoitavat
4. Ruumiin sisäistä kylmyyttä lievittävät
5. Ruumiin kosteuden vähentäjät
6. Kuivia oireita voitelevat
7. Oksettavat
8. Suoliston toimintaa edistävät
9. Ruoansulatusta edistävät
10. Yskimistä helpottavat ja ysköksiä vähentävät
11. Energiaa säännöstelevät
12. Verta säännöstelevät
13. Tajunnan palauttavat
14. Ahdistusta lievittävät
15. Hallitsemattomia liikkeitä hoitavat
16. Puutoksia korjaavat
17. Liikkeitä rajoittavat ja estävät
18. Loisten poistaminen tai tuhoaminen
19. Mahahaavoja ja kasvaimia hoitavat
20. Ulkoinen käyttö

Lääkkeet

Xianin lääketori: lakkakääpiä, käärmeitä, kilpikonnankuoria, luohan-hedelmiä ja ginsengiä.

Useimmiten vaivaa ei voida hoitaa vain yhdellä yrtillä, vaan yrteistä ja muista raaka-aineista sekoitetaan lääke. Aikojen kuluessa kiinalaiset ovat kehittäneet yli 20 000 sekoitusta, joista parituhatta on nykyään aktiivisessa käytössä.

Raaka-aineet

Kiinalaisten lääkkeiden raaka-aineiden pääosa muodostuu rohdoskasveista. Näistä voidaan käyttää eri osia kuten lehdet, varret, kukat, juuret ja siemenet. Esimerkkejä tavallisista lääkekasveista ovat purppurasulkakehto (白朮 baizhu), ginseng (人參 renshen), efedra (麻黃 mahuang), inkivääri (薑 jiang), jänönputki (柴胡, chaihu), kanelin oksa (桂枝, guizhi) ja kanelinkaarna (肉桂, rougui), kiinankarhunputki (當歸 danggui), koptis (黃蓮 huanglian), rohtokurjenherne (黃耆 huangqi), lakritsi (甘草 gancao), pioni (valkoinen: 白芍 baishao, ja punertava: 赤芍 chihhao), pukinpensas (寧夏枸杞 níngxià gǒuqǐ eli goji), raparperi (大黃 dahuang), pikkusoilio (地黃 dihuang) ja kiinansalvia (丹參 danshen).

Muita ainesosia ovat sienet ja käävät, simpukankuoret, helmet, etikka ja olibaanihartsi. Perinteisissä sekoituksissa käytetään eläinperäisiä ainesosia, kuten käärmeita, silkkiäistoukkia, kaskaita, kilpikonnia, merihevosia, sarvikuonon sarvea, tiikerin luita ja eläinten siittimiä.

Mineraaleista käytetään muun muassa kalkkia, sinooperia, alunaa, magnetiittiä ja hematiittia.

Perinteisesti lääkeaineista käytetään nimitystä "yrtti", vaikka kyseessä olisi muu orgaaninen tai epäorgaaninen ainesosa.

Lääkkeen osat

Sekoituksessa olevat yrtit luokitellaan niiden tärkeyden mukaan kuningas-, alamais-, avustaja- ja palvelijayrteiksi.
Kuningas on joko rohdon ainoa yrtti tai sen pääasiallinen osa, ja yleensä sitä on sekoituksessa määrällisesti eniten. Joskus sekoituksessa voi olla useampia kuninkaita.
Alamainen auttaa kuningasta vahvistamalla sen vaikutusta ja hoitamalla oheisvaivoja.
Avustajalla on jokin kolmesta tehtävästä: avustaa kuningasta tai alamaista hoitamalla pikkuvaivoja, kontrolloida kuninkaan tai alamaisen epätoivottuja sivuvaikutuksia tai täydentää kuninkaan vaikutusta toimimalla sen vastapuolena.
Palvelijalla on kaksi tehtävää: johdattaa lääke sairaalle alueelle ja toimia muiden sideaineena.

Lääkkeiden valmistus

Xianin lääketori: lääkevesi

Patenttilääkkeitä Seattlen kiinalaisessa apteekissa

Lääkkeitä voidaan valmistaa eri tavoin.
Keite: Aineita liotetaan ja sitten keitetään vedessä, minkä jälkeen ne siivilöidään pois ja vesi juodaan. Raaka-aineita voidaan käyttää uudestaan yhden tai useamman kerran.
Pulveri: Kuivatut yrtit ja muut aineet jauhetaan pulveriksi, sekoitetaan kiehuvaan veteen, annetaan hieman jäähtyä ja juodaan lämpimänä. Pulveri voidaan asettaa suoraan kielelle ja huuhtoa alas vedellä. Sen voi laittaa kapseliin, joita saa apteekista, ja niellä sellaisenaan.
Pilleri: Satoja sekoituksia myydään ns. patenttilääkkeinä (中成藥 zhōngchéngyào eli keskeiset valmiit lääkkeet). Nämä ovat kaavan mukaan sekoitettuja lääkkeitä, joista suurinta osaa on valmistettu jo satoja vuosia. Niitä myydään valmiina, yleensä pillerimuodossa. Ainesosien sideaineena on käytetty hunajaa, vahaa tai jauho–vesi-seosta.
Puuro: Sisäisesti tai ulkoisesti.
Alkoholi: Rohtoja käytetään vahvistavien ja virkistävien liköörien valmistukseen.
Suitsuke: Aromaattisista aineista valmistetaan lääkinnällisiä suitsukkeita (香藥 xiāngyào – tuoksuva lääke).

Kolme sääntöä

Lääkkeen nauttimiseen sovelletaan kolmea sääntöä.
Ajankohta: Jotta lääkkeen vaikutus olisi paras mahdollinen, se pitää ottaa oikeaan aikaan päivästä, esimerkiksi ennen tai jälkeen aterian, ennen nukkumaan menoa tai aamulla herätessä. Lääke pitää nauttia säännöllisesti ohjeen mukaan tai samaan aikaan päivästä.
Kylmä tai kuuma: Toiset lääkkeet on nautittava kylmänä, toiset kuumana.
Teetä ei saa juoda yleensä samaan aikaan, kun otetaan lääkkeitä. Tee voi estää lääkkeen toiminnan; sillä on kylmä energia, joka häiritsee joidenkin yrttien sisältämän lämpimän energian toiminnan; se sisältää kofeiinia ja teofylliiniä, jotka kiihottavat keskushermostoa ja estävät rauhoittavien rohtojen vaikutuksen.

50 perusyrttiä

Kiinalaiseen farmakopeaan kuuluu 50 perusyrttiä:

1. Agastache rugosa – huòxiāng (藿香) – koreaniiso eli koreanminttu
2. Alangium chinense – bā jiǎofēng (八角枫) – puikkokanuke
3. Anemone chinensis (syn. Pulsatilla chinensis) – bái tóuweng (白头翁) – kiinankylmänkukka
4. Anisodus tanguticus – shānlàngdàng (山莨菪) – purppurauurnio
5. Ardisia japonica – zǐjīnniú (紫金牛) – ardisialaji
6. Aster tataricus – zǐwǎn (紫菀) – tataariasteri
7. Astragalus propinquus (syn. Astragalus membranaceus) – huángqí (黄芪) eli běiqí (北芪) – rohtokurjenherne
8. Camellia sinensis – cháshù (茶树) eli cháyè (茶叶) – teepensas
9. Cannabis sativa – dàmá (大麻) – hamppu
10. Carthamus tinctorius – hónghuā (红花) – värisaflori
11. Cinnamomum cassia – ròugùi (肉桂) – kassiakaneli
12. Cissampelos pareira – xíshēngténg (锡生藤) tai (亞乎奴) – tulihelmiliaani
13. Coptis chinensis – duǎnèhuáng lián (短萼黄连) – leinikkikasvilaji
14. Corydalis ambigua – yánhúsuǒ (延胡索) – kiurunkannuslaji
15. Croton tiglium – bādòu (巴豆) – krotonilaji
16. Daphne genkwa – yuánhuā (芫花) – näsiälaji
17. Datura metel – yáng jīnhuā (洋金花) – tuoksuhulluruoho
18. Datura stramonium (syn. Datura tatula) – zǐhuā màntuóluó (紫花曼陀萝) – okahulluruoho
19. Dendrobium nobile – shíhú (石斛) tai shí hú lán (石斛兰) – jalopuikkokämmekkä
20. Dichroa febrifuga – chángshān (常山) – hortensiakasvilaji
21. Ephedra sinica – cǎo máhuáng (草麻黄) – kiinanefedra
22. Eucommia ulmoides – dùzhòng (杜仲) – rohtoparkkipuu
23. Euphorbia pekinensis – dàjǐ (大戟) – tyräkkilaji
24. Flueggea suffruticosa (ent. Securinega suffruticosa) – yīyèqiū (一叶秋) – idänkuulamo
25. Forsythia suspensa – liánqiào (连翘) – riippaonnenpensas
26. Gentiana loureiroi – dìdīng (地丁) – katkerolaji
27. Gleditsia sinensis – zàojiá (皂荚) – kolmiokalaji
28. Glycyrrhiza uralensis – gāncǎo (甘草) – lakritsikasvi
29. Hydnocarpus anthelminticus (syn. H. anthelminthica) – dà fēngzǐ (大风子) – leprapuulaji
30. Ilex purpurea – dōngqīng (冬青) – orjanlaakerilaji
31. Leonurus japonicus – yì mǔcǎo (益母草) – japaninnukula
32. Ligusticum wallichii – chuānxiōng (川芎) – rantaputkilaji
33. Lobelia chinensis – bàn biānlián (半边莲) – lobelialaji
34. Phellodendron amurense – huángbǎi (黄柏) – amurinkorkkipuu
35. Platycladus orientalis (ent. Thuja orientalis) – cèbǎi (侧柏) – idäntuija
36. Pseudolarix amabilis – jīnqiánsōng (金钱松) – kultalehtikuusi
37. Psilopeganum sinense – shān máhuáng (山麻黄) – ruutakasvilaji
38. Pueraria lobata – gégēn (葛根) – purppurakudzu
39. Rauvolfia serpentina – shégēnmù (蛇根木), cóng shégēnmù (從蛇根木) eli yìndù shémù (印度蛇木) – intiankäärmepuu
40. Rehmannia glutinosa – dìhuáng (地黄) eli gān dìhuáng (干地黄) – pikkusoilio
41. Rheum officinale – yàoyòng dàhuáng (药用大黄) – rohtoraparperi
42. Rhododendron tsinghaiense – qīnghǎi dùjuān (青海杜鹃) – alppiruusulaji
43. Saussurea costus – yúnmùxiāng (云木香) – intianlääte
44. Schisandra chinensis – wǔwèizi (五味子) – palsamiköynnös
45. Scutellaria baicalensis – huángqín (黄芩) – baikalinvuohennokka
46. Stemona tuberosa – bǎibù (百部)
47. Stephania tetrandra – fángjǐ (防己) – mukulaköynnöslaji
48. Styphnolobium japonicum (ent. Sophora japonica) – huái (槐), huáishù (槐树) eli huáihuā (槐花) – japaninpagodipuu
49. Trichosanthes kirilowii – guālóu (栝楼) – käärmekurkkulaji
50. Wikstroemia indica – liǎo gēwáng (了哥王) – näsiäkasvilaji

Katso myös

• Kiinalainen lääketiede

Lähteet

• Fazzioli, Edoardo ja Eileen: "Ben Kao, Vanhan Kiinan yrttiviisautta keisari Xiao Zongin kokoelmista", Tammi, 1989
• Lu, Henry C.: "Chinese Natural Cures, Traditional Methods for Remedy ad Prevention", Black Dog & Leventhal Publishers, Inc., 1986, 1990, 1991, 1994, 2005