Kiilto
Kiilto on pinnan optinen ominaisuus, joka kuvaa pintaan osuvan valon fysikaalista käyttäytymistä heijastumisessa. Kyse on siis pinnan valonheijastusominaisuudesta. Kiiltoon vaikuttavia tekijöitä ovat: heijastuskerroin, valon tulokulma ja pinnan topografia.
Pinnan tasaisuuden eli em. topografian vaikuttaessa kiiltoon, sileä pinta näyttää kiiltävämmältä kuin vastaava epätasaisempi pinta. Kyseessä ovat mikrometriluokan epätasaisuudet. Kiiltävän pinnan vastakohtana on mattapinta, jonka heijastama valo on diffuusia. Maalaustermistössä puolikiiltävä, puolihimmeä ja himmeä kuvaavat maalien kiilto-ominaisuuksia. Varsinaiseen maalipinnan kiiltoon vaikuttavat kuitenkin myös em. tekijät.
Kiillon mittaaminen muokkaa
Pinnan heijastusta voidaan teknisesti mitata kiiltomittarilla. Mittauksessa käytetään polarisoimatonta valkoista valoa, joka suunnataan mitattavaan pintaan sopivassa tulokulmassa. Pinnasta heijastuvan valon intensiteetti mitataan valoilmaisimella. Valon intensiteetti kasvaa kiillon lisääntyessä.
Tyypillisesti kiiltomittaukset tehdään tulokulmilla 20°, 60° ja 85°. Himmeät pinnat mitataan suuremmilla tulokulmilla. Uusimmat värimittarit sisältävät kiillonmittaustoiminteen.
Silmämääräinen kiillon arviointi tehdään useista suunnista ja erityisesti sellaisesta suunnasta, josta pinnan heijastamaa valoa on helppo arvioida. Silmämääräinen arvio on kuitenkin aina subjektiivinen.