Kiangi
Kiangi (Equus kiang) on suurin villiaaseista[5]. Se on elinvoimainen laji, joka luokiteltiin aiemmin aasianvilliaasin alalajiksi.[1] Lajia tavataan Tiibetin ylängön ja lähialueiden vuoristoniityillä ja aavikkoarojen keitailla. Se syö niittyheinää, saraa ja suokasveja.[1]
| Kiangi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Hevoseläimet Equidae |
| Suku: | Equus |
| Laji: | kiang |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Kiangin levinneisyys |
|
| Alalajit [4] | |
|
|
| Katso myös | |
Kiangin säkäkorkeus on noin 150 cm. Eläimen pää on muodoltaan tylppä, ja päästä harteille ulottuva harja on tuuhea ja jäykkä. Väriltään kiangi on muita Aasiassa eläviä villiaaseja tummempi. Karvoitus on selässä ja kyljillä punertavanruskeaa ja vatsapuolella valkeaa. Väriraja tummien kylkien ja vaalean vatsan välillä on jyrkkä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Shah, N., St. Louis, A., Huibin, Z., Bleisch, W., van Gruissen, J. & Qureshi, Q.: Equus kiang IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Equus kiang (TSN 624994) itis.gov. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 306. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus kiang Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Zoo: nisäkkäät, suuri eläinkirja 2, s. 135. Suom. toim. Seppo Lahti ym. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08246-5.