Mongolialainen paini

Mongolialainen paini (mong. бөх, böh) on vuosisatojen ajan harrastettu perinteinen mongolialainen urheilumuoto.

Mongolialaista painia Naadamissa.

Vanhanajan Mongoliassa se oli lisäksi yksi "kolmesta miehisestä lajista" (muut kaksi olivat ratsastus- ja jousella-ampumisen taito). Tšingis-kaani piti lajia armeijansa taistelutaidon ja kunnon ylläpitäjänä. Ajoittain sitä käytettiin myös poliittisten kilpailijoiden lyömiseen. Oli yleistä, että tällaisia vastustajia kuoli kaanin järjestämissä otteluissa. Qing-dynastian (1646–1911) keisarillinen hovi järjesti säännöllisesti lähinnä mantšujen ja mongolien välisiä painiotteluita.

Nykyään lajista voidaan erottaa kaksi tyyliä, joista toista harrastetaan Mongoliassa, toista Sisä-Mongolian autonomisella alueella Kiinassa.

Säännöt

Ottelussa on tarkoitus saada vastustaja koskettamaan maata selällä, polvella tai kyynärpäällä. Sisä-Mongoliassa vastustaja puolestaan häviää, jos hän koskettaa maata millä tahansa polven (tai nilkan) yläpuolisella ruumiinosalla. Aikarajoja tai painosarjoja ei ole. Jokainen painija ottelee erän ja voittaja siirtyy seuraavalle erälle.

Mongolian ja Sisä-Mongolian tyylien välillä on joitakin sääntöeroja ottelutekniikan suhteen. Molemmissa tyyleissä sallittuja ovat kuitenkin erilaiset heitot, työnnöt ja nostot. Mongoliassa vastustajan jalkoihin käsillä tarttuminen on sallittua, Sisä-Mongoliassa ei. Molemmat tyylit kieltävät kuitenkin iskut, kuristukset ja lukot. Jos heitossa heittäjä koskettaa maata, hän häviää.

Ottelut ja arvojärjestys

Painikilpailuja järjestetään perinteisesti heinäkuun lopulla tai elokuun alussa Naadamissa. Naadam on hauskanpidon, rentoutumisen, kaupan ja urheilun aikaa.

Painiottelut järjestetään nurmikolla tai muunlaisella paljaalla maalla, joka ei ole liian kova tai sorainen.

Arvojärjestyksessä voi yletä vain Naadamin aikana. Sijoittumiseen arvoasteikossa vaikuttaa ottelujen määrä. Arvot ovat järjestyksessä alhaisimmasta ylimpään: luokaton, lintu (kotka), norsu (kameli), leijona (susi) ja soturi.

Tyylisuuntia

• Oirad: muistuttaa vapaapainia.
• Ujumchin: ei hyväksy liikkeitä, joissa kädet ja jalat joutuvat kosketuksiin. Esimerkiksi käsillä ei saa tarttua vastustajan jaloista.
• Hulunbuir: tämäkään tyyli ei hyväksy liikkeitä käsien ja jalkojen välille, mutta hyväksyy potkun suoraan jalkoihin. Tämän tekniikan käytöstä muissa tyyleissä tai virallisessa ottelussa saa rangaistuksen.
• Halha: tämä tyyli ei ainoastaan hyväksy käsillä vastustajan jaloista tarttumista vaan myös edellyttää sitä.
• Ordos-, Oirad- ja Halagshaa/shalbur-tyyleissä ottelijat tarraavatt toisiinsa ottelun alussa. Vastaavasti Hulunbuir-, Ujumchin- ja Halha-tyyleissä ottelijat ovat ottelun alussa erossa toisistaan.

Painin säännöissä esiintyy muutenkin alueellista vaihtelua:

Xingjiangin Oirad-tyylissä lasketaan kaatumiseksi (=häviöksi) myös olkapään kosketus maahan.

Sisä-Mongoliassa noudatettava sääntö (katso "Säännöt"-osuutta) on myös käytössä Hulunbuir-, Ordos- ja Halagshaa/shalbur-tyyleissä. Eräässä Halhan muunnelmassa maahan kädellä koskeminen ei merkitsi häviötä.

Tuvan alueella eteläisessä Siperiassa mongoliväestön perinteisen painin nimitys on hüreš (tuvaksi Хүреш). Sana on samaa juurta kuin turkin sana "güreş" (paini).

Katso myös

• Suomen mongolialainen painiyhdistys

Aiheesta muualla

• Suomen mongolialainen painiyhdistys Facebookissa