Wikipedia

Keto-orvokki

putkilokasvilaji

Keto-orvokki (Viola tricolor) on pienikokoinen orvokkikasvi, jolla on moniväriset kukat. Nimitys keto-orvokki on ilmeisesti Elias Lönnrotin kehittämä. Ennen tätä kasvi tunnettiin aiemmin nimellä kolmikukka.[2]

Keto-orvokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Suku: Orvokit Viola
Laji: tricolor
Kaksiosainen nimi

Viola tricolor
L.

Muunnoksia
  • Viola tricolor var. maritima – dyyniketo-orvokki
  • Viola tricolor var. tricolor – kallioketo-orvokki [1]
Katso myös

  Keto-orvokki Wikispeciesissä
  Keto-orvokki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Keto-orvokki on yksi- tai kaksivuotinen ruohovartinen kasvi. Se kasvaa 8–25 cm korkeaksi. Sen lehdet ovat puikeat. Kukan halkaisija on 10–25 mm ja sen teriö on verhiötä pidempi.[3] Tämä on tärkeä tuntomerkki, sillä pelto-orvokilla terälehdet ovat lyhyemmät tai yhtä pitkät kuin verholehdet.[4]

Kukassa on viisi terälehteä, joista kaksi ylintä suuria ja sinertäviä, niiden alla kaksi vaaleampaa ja alinna pariton keltainen lehti.[5] Väritys vaihtelee, on myös kokonaan sinipunaisia tai kokonaan kellanvaaleita yksilöitä.[4]

Keto-orvokki kukkii alkukesästä ja muodostaa värikkäitä mattoja. Lämpiminä syksyinä se voi kukkia toisen kerran.[5]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Keto-orvokki kasvaa lähes kaikkialla Euroopassa, ja se on levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikkaan.[6] Keto-orvokki elää kuivilla valoisilla paikoilla kuten kallionlailla ja kuivilla niityillä.[4]

Käyttö muokkaa

Keto-orvokin sanotaan maistuvan vaniljalta.[4] Sen kukkia voi käyttää salaattien ja jälkiruokien koristeena. Koko maanpäällisestä osasta on keitetty haavoja hoitavaa tai limaa irrottavaa rohdoslääkettä.[5] Keto- ja pelto-orvokkia on käytetty maitoruven hoitoon.[7]

Kukkien kieli -teos 1800-luvun alusta ylisti kasvia näin "Se katsoo niin lempeästi, rakkaasti ja kauniisti. Se on kuin hurskas äidinsydän, joka antaa vieraallekin lapselle uskon, rakkauden ja toivon."[8]

Symboliikka muokkaa

Keto-orvokkia on pidetty pyhän kolminaisuuden symbolina.[4] Lisäksi keto-orvokki on vanha ateistien ja uskonnottomien symboli, jota Suomessa käyttää logonaan muuan muassa Pro-Seremoniat.[9]

Monissa kielissä keto-orvokkia sanotaan äitipuoleksi (saksassa "Stiefmutterchen", ruotsissa "styvmorsviol"), mutta nimen alkuperä on epäselvä. Suomessakin tunnetaan nimitykset "äitipuoli" ja "äitipuolenkukka". Selitys saattaisi olla kukan muoto: kaksi ylintä terälehteä voisi kuvata äidin leveää ahteria, jonka suojassa kaksi lasta - sivuttaiset lehdet - ovat turvassa. Kolmas lapsi, alin terälehti, joutuu olemaan etäämpänä.[8][4]

Kuvasto muokkaa

  •  
    Viola tricolor
  •  
    Viola tricolor
    var. tricolor
  •  
    Viola tricolor
  •  
    Viola tricolor
    var. maritima (dyyniketo-orvokki)
  •  
    Viola tricolor
  •  
    Viola tricolor
  •  
    Viola tricolor
  •  
    Viola tricolor
  •  
  •  
    Viola tricolor
    var. maritima (dyyniketo-orvokki)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
  2. ↑ Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 16.4.2020.
  3. ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. ↑ a b c d e f Keto-orvokki Luontoportti. Viitattu 6.4.2016.
  5. ↑ a b c Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
  6. ↑ Arne Anderberg: Styvmorsviol (Kartta Norra halvklotet) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.4.2016.
  7. ↑ Antti Halkka ja muita: Kotimaan luonto-opas, s. 63. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-19804-8.
  8. ↑ a b Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.
  9. ↑ Pro-seremoniat pro-seremoniat.fi. Viitattu 6.4.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keto-orvokki&oldid=22065967”