Keskustelu
Keskustelu on kahden tai useamman ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Keskustelussa osapuolet toimivat yhteistyössä ja keskittyvät yhteiseen aiheeseen vuoropuhelun kautta.[1]
Keskustelu voidaan käydä esimerkiksi kasvotusten, puhelimitse, Internetin kautta tai kirjeitse. Tekniikan välityksellä käydyt keskustelut perustuvat toisiaan seuraaviin puheenvuoroihin. Kasvotusten käydyssä keskustelussa myös päällepuhuminen voi olla mahdollista. Kasvotusten käydyt keskustelut käydään yleensä pienissä ryhmissä, sillä jo neljän ihmisen ja sitä suurempien ryhmien keskustelut tapaavat hajota pienempiin ryhmiin.[1]
Keskustelu voi vaihdella hyvin järjestyneestä täysin kaoottiselta vaikuttavaan. Järjestyneessä keskustelussa kukin osapuoli pitää vuorollaan puheenvuoronsa, jolloin muut kuuntelevat. Perheenjäsenten ja läheisten ystävysten väliset keskustelut voivat olla paljon tunnepitoisempia, ja niihin liittyy keskeyttelyä, päällepuhumista ja kiusoittelua.[1]
Pystyäkseen käymään keskusteluja ihmisen täytyy hallita keskustelukielen sanasto, ääntäminen ja kielioppi sekä erilaiset keskustelunmuodot. Nämä opetellaan yleensä jo lapsena.[1]
Keskustelun muotoja ovat esimerkiksi juoruilu, sosiaalinen keskustelu, kaupanhieronta, neuvottelu, kriittinen pohdiskelu, huulenheitto, väittely, haastattelu, kuulustelu, suostuttelu, molemminpuolinen yksityisten ajatusten paljastaminen sekä flirttailu. Jokainen keskustelun muoto on omanlaisensa vuorovaikutuksen kaavoiltaan ja osanottajien välisiltä suhteiltaan. Esimerkiksi sosiaalisessa keskustelussa osapuolet ovat tasa-arvoisia ja ilmaisevat näkökantansa vuorotellen. Kuulustelu sen sijaan on epäsymmetrinen ja epätasa-arvoinen keskustelu.[1]
Keskustelut ovat hyvin tärkeässä osassa ihmisten päivittäisessä elämässä. Muodollisia keskusteluja käydään työpaikalla esimerkiksi esimiehen ja alaisen välillä tai lääkärin ja potilaan välillä. Sosiaalisia keskusteluja käydään ystävysten ja vasta tutustuneiden ihmisten välillä. Konflikteja sekä rikkinäisiä ihmissuhteita tai työsuhteita pyritään korjaamaan ensisijaisesti keskustelemalla.[1]
Keskustelua tutkitaan muun muassa keskustelunanalyysissä, etnometodologiassa ja sosiolingvistiikassa. Eri tieteenalat tutkivat muun muassa keskustelujen rakennetta, keskustelujen avausta ja päättämistä, keskusteluvaikeuksia esimerkiksi miesten ja naisten välillä, ja keskustelujen korjaamista.[1]
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Allardt, Erik: Filosofinen ja sosiologinen hyvää elämää koskeva keskustelu terveystutkimuksen kannalta. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 1999, 36. vsk, nro 3, s. 203-212. Tampere: Sosiaalilääketieteen yhdistys.
- Harisalo, Risto & Aarrevaara, Timo: Keskustelu, väittely ja dialogi lautakuntien päätöksenteossa : puhekulttuurin kohteet, luonne, osallistuminen ja vaikutukset. (5. artikkeli) Kunnallistieteellinen aikakauskirja, 2007, 35. vsk, nro 1. Helsinki: Kunnallistieteen yhdistys.
- Halonen, Mia & Routarinne, Sara (toim.): Keskustelunanalyysin näkymiä. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2001. ISBN 952-10-0190-9 (nidottu).
- Laaksonen, Salla-Maaria: Pahastumista vai politiikkaa: sosiaalisen median kohut affektiivisessa keskustelukulttuurissa. Wider screen, 2018, nro 3. Turku: Filmiverkko ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.7.2021.