Kellot
Kellot eli sinikellot (Campanula) on noin 440 ruohovartista kasvilajia käsittävä suku kellokasvien heimossa. Lajirunsaimpia kellot ovat Välimeren alueella, erityisesti sen itäpuolella. Euroopassa lajeja on 140–150 ja samoin Turkissa runsaasti. Kelloja kasvaa myös troopiikin alueella vuoristoissa. Jotkin harvat lajeista ovat varpumaisia, kuten Azoreilla kasvava azorienkello (Campanula vidalii). Sukuun sisältyy suuri määrä koristekasveina viljeltyjä lajeja, ja kelloista on paljon jalostettu näyttävästi kukkivia lajikkeita. Toisaalta kelloihin kuuluu lajeja, jotka etelämpänä ovat hankalia rikkakasveja, kuten Suomessa vanhana koristekasvina tunnettu vuohenkello (C. rapunculoides).[1]
| Kellot | |
|---|---|
 Ukonkello (Campanula latifolia) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Kaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Kellokasvit Campanulaceae |
| Alaheimo: | Campanuloideae |
| Suku: |
Kellot Campanula L. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Kellot ovat tavallisesti monivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden lehdet ovat varressa kierteisesti. Kukan terälehdet ovat osin yhteenkasvaneet kellomaiseksi teriöksi, jonka mukaan kellot ovat suomenkielisen nimensä saaneet. Teriö on väriltään usein sininen tai valkea.[2]
Kellolajeja muokkaa
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa esiintyviä kellolajeja:[3][4]
- Harakankello (Campanula patula)
- Herttakello (Campanula alliariifolia)
- Hiirenkello (Campanula erinus)
- Hirvenkello (Campanula cervicaria)
- Karpaattienkello (Campanula carpatica)
- Kauriinkello (Campanula rapunculus)
- Ketunkello (Campanula ramosissima)
- Kiirunankello (Campanula uniflora)
- Kissankello (Campanula rotundifolia)
- Lapinkissankello (C. rotundifolia subsp. gieseckiana)
- Metsäkissankello (C. rotundifolia subsp. fennica)
- Niittykissankello (C. rotundifolia subsp. rotundifolia)
- Pohjankissankello (C. rotundifolia subsp. kemensis)
- Tunturikissankello (C. rotundifolia subsp. groenlandica)
- Kurjenkello (Campanula persicifolia)
- Lehtokurjenkello (C. persicifolia subsp. persicifolia)
- Tarhakurjenkello (C. persicifolia subsp. sessiliflora)
- Maariankello (Campanula medium)
- Maitokello (Campanula lactiflora)
- Partakello (Campanula barbata)
- Peurankello (Campanula glomerata)
- Ahopeurankello (C. glomerata subsp. glomerata)
- Loistopeurankello (C. glomerata 'Speciosa')
- Nukkapeurankello (C. glomerata subsp. farinosa)
- Pisamakello (Campanula punctata)
- Rastaankello (Campanula lusitanica)
- Sammakonkello (Campanula aparinoides)
- Ukonkello (Campanula latifolia)
- Varsankello (Campanula trachelium)
- Euroopanvarsankello (C. trachelium subsp. trachelium)
- Vuohenkello (Campanula rapunculoides)
Muualla esiintyviä kellolajeja:[5][6]
- Campanula alpestris – alppikello
- Campanula americana – amerikankello
- Campanula armena – armeniankellokki (syn. Symphyandra armena)
- Campanula asperuloides – kääpiösininuppi
- Campanula bellidifolia – kaunokello (sama suomenkielinen nimi kuin lajilla Campanula longistyla)
- Campanula betulifolia – koivukello
- Campanula bononiensis – bolognankello
- Campanula cashmiriana – kašmirinkello
- Campanula cochleariifolia – kääpiökello
- Campanula collina – mäkikello
- Campanula cretica – kreetankellokki (syn. Symphyandra cretica)
- Campanula delicatula
- Campanula dichotoma
- Campanula drabifolia – kynsimökello
- Campanula elatines
- Campanula fragilis – neidonkello
- Campanula garganica – italiankello
- Campanula hawkinsiana – kreikankello
- Campanula heterophylla
- Campanula hofmannii – balkaninkellokki (syn. Symphyandra hofmannii)
- Campanula incurva – paperikello
- Campanula isophylla – morsiuskello
- Campanula jacquinii – pikkusininuppi
- Campanula laciniata
- Campanula longistyla – kaunokello (sama suomenkielinen nimi kuin lajilla Campanula bellidifolia)
- Campanula occidentalis – teneriffankello
- Campanula ochroleuca – kermakello
- Campanula pendula – kaukasiankellokki
- Campanula peregrina – siipiruotikello
- Campanula portenschlagiana – muurikello
- Campanula poscharskyana – tähtikello
- Campanula primulifolia – iberiankello
- Campanula pulla – itävallankello
- Campanula pyramidalis – ritarinkello
- Campanula rhomboidalis – keijunkello
- Campanula sarmatica – kaukasiankello
- Campanula sartorii – sartorinkello
- Campanula saxatilis
- Campanula sibirica – siperiankello
- Campanula speciosa – pyreneittenkello
- Campanula tachasamense – temppelikello
- Campanula takesimana – täpläkello (Voidaan yhdistää samaksi lajiksi pisamakellon Campanula punctata kanssa.[7])
- Campanula thyrsoides – tähkäkello
- Campanula tridentata – armeniankello
- Campanula versicolor – tuoksukello
- Campanula wanneri – romaniankellokki (syn. Symphyandra wanneri)
Lisäksi kellojen sukuun on aiemmin sijoitettu azorienkello (Azorina vidalii, syn. Campanula vidalii).
Risteymiä muokkaa
- Campanula × haylodgensis – enkelikello
- Campanula × pulloides – mustekello
- Campanula × wockei – pepinkello [6]
Lisäksi useita erilaisia koristekasveina käytettäviä risteymiä kutsutaan yhteisnimellä tarhakello.[6]
Kellot Suomessa muokkaa
Suomessa kelloja kasvaa koko maassa etelärannikolta Lapin tuntureille.[8] Kymmentä eri kellolajeja tavataan vakiintuneena. Niistä neljän, kiirunan-, kurjen-, varsan- ja kissankellon, katsotaan olevan alkuperäisiä. Loput ovat vanhoja tai uusia tulokaslajeja.[2] Lisäksi neljä lajia, hiiren-, rastaan-, maarian- ja ketunkello, on havaittu hyvin harvinaisina satunnaistulokkaina. Vierasperäinen laji on myös sammakonkello, joka on levinnyt Pohjois-Amerikasta heinänsiemenen mukana, ja jota kasvaa Pohjoismaissa vain muutamassa paikassa Hämeessä.[4] Lajeista selvästi yleisimmät ovat kissankello ja harakankello, joista kissakello kasvaa koko maassa. Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.[9]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet muokkaa
- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 120. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
- ↑ a b Hämet-Ahti et al. 1998.
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 103–104.)
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 579–585. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ a b c Kasvien suomenkieliset nimet: Campanula Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 4.4.2018.
- ↑ Govaerts, R. et al.: Campanula takesimana Nakai Plants of the World Online. 2024. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 13.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2022: Levinneisyyskartat (Kellojen (sinikellojen) (Campanula) levinneisyys Suomessa.) Kasviatlas. 2023. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 13.1.2024.
- ↑ Keski-Pohjanmaan maakuntatunnukset Keski-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 10.1.2011. Viitattu 18.4.2010.