Keijusalama
Keijusalama (engl. sprite) on parhaiten tunnettu yläsalamatyyppi. Se esiintyy voimakkaiden ukkosrajuilmojen yhteydessä, yleensä niiden loppupuolella ja näyttää liittyvän hyvin voimakkaisiin positiivisiin pilvestä maahan iskeviin salamoihin. Keijusalaman sai kuvattua ensimmäisenä Minnesotan yliopiston tutkijaryhmä 6. heinäkuuta 1989. Suomessa keijusalamoita on kuvannut ensi kerran vuonna 2009 pieksämäkeläinen tähtiharrastaja Timo Kantola. Kuvattuihin salamoihin kuului myös kajosalamoita.[1]
Keijusalama on pilvestä ylöspäin nouseva hyvin himmeä valoilmiö, joka kohoaa ukkospilven yläpuolella noin 90 kilometrin korkeudelle ilmakehään. Kirkkain osa on tyypillisesti 65–75 kilometrin korkeudessa. Salaman himmeä alaosa, joka alkaa noin 40 kilometrin korkeudelta, muistuttaa sinisiä kuituja kirkkaamman yläosan ollessa pilvimäinen ja kirkkaan punainen. On arvioitu, että keijusalaman energia on noin 10–100 MJ ja teho 5–50 GW. Keijusalamaa edeltää yleensä ilman kuumenemisesta ja ionisaatiosta aiheutuva himmeä, noin yhden millisekunnin kestävä valoilmiö, jolle käytetään nimitystä sprite halo.
Vaikka keijusalama on hyvin lyhytaikainen ilmiö (yleensä isku kestää vain noin 3–10 millisekuntia) se on ilmiönä yleensä hitaampi kuin muut yläsalamat. Keijusalamat esiintyvät tavallisesti pieninä rypäinä, johon kuuluu usein kaksi tai useampia samanaikaisia keijuja. Keijusalaman kirkkaus vastaa likimain revontulikaarta, mutta ilmiön lyhytkestoisuuden takia niiden näkeminen paljain silmin on hyvin vaikeaa. Suurinopeuksisella videokameralla ilmiötä on kuitenkin mahdollista tutkia.[2]
Keijusalama syntyy, kun...
- Elektronit virtaavat maasta positiivisesti varautuneeseen ukkospilven yläosaan.
- Elektronit syöksyvät ukkospilven yläosasta kohti ylempiä ilmakerroksia. Sininen kajo syntyy niiden törmätessä ilmamolekyyleihin. Ylempänä väri muuttuu punertavaksi törmäysnopeuden kasvaessa.
- Kun elektronisuihkuja on yhtä aikaa monta, muodostuu keijusalama.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Harrastaja kuvasi maailman pohjoisimmat yläsalamat 7.12.2009. Yle.fi. Viitattu 8.12.2009.
- ↑ Tapio J. Tuomi Skepsis-lehdessä 1999 (Arkistoitu – Internet Archive)
