Kaukainen rakkaus
Kaukainen rakkaus (ransk. L’Amour de loin) on Kaija Saariahon Salzburgin musiikkijuhlilla vuonna 2000 ensi-iltansa saanut ooppera, joka perustuu löyhästi lyhyeen oksitaaninkieliseen keskiaikaiseen ”Vida”-runoon. Runo kertoo Ranskassa Bordeaux’n alueella eläneen trubaduurin, Blaien prinssi Jaufré Rudelin elämästä ilmeisesti fiktiivisen tarinan. Muutamia Jaufré Rudelin lauluista on säilynyt, ja yksi niistä, ”Languan li jorn son lonc en may”, on otettu osaksi oopperan librettoa.
| Kaukainen rakkaus | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | L'Amour de loin | ||||||
| Säveltäjä | Kaija Saariaho | ||||||
| Libretto | Amin Maalouf | ||||||
| Pohjautuu | trubaduurirunoon Vida | ||||||
| Kieli | ranska | ||||||
| Kantaesitys |
syksyllä 2000 Salzburgin musiikkijuhlilla |
||||||
| Aikajana Saariahon oopperoista | |||||||
|
|||||||
Kaukainen rakkaus on saanut runsaasti kansainvälistä huomiota. Ooppera toi Saariaholle vuoden 2003 Grawemeyer-palkinnon, joka on maailman suurin sävellyspalkinto. Ooppera sai Suomen ensi-iltansa 16. syyskuuta 2004 Suomen Kansallisoopperassa.
Yleisradio tallensi esityksen samana syksynä ja esitti sen vuoden lopulla.[1]
Päähenkilöt muokkaa
- Jaufré Rudel, baritoni
- Clémence, sopraano
- Pyhiinvaeltaja, mezzosopraano
Saariahon ooppera noudattaa modernista sävelkielestään huolimatta monia oopperan traditioita. Ooppera alkaa alkusoitolla, jossa esitellään teoksen musiikilliset aiheet, siinä on viisi näytöstä ja aiheena on perinteisesti rakkaus ja kuolema. Oopperassa on myös selkeästi päähenkilöitä ja kuoro, jotka puuttuvat monista moderneista oopperoista. Teoksen musiikilliset esikuvat juontavat juurensa Ranskaan. Teoksessa on vaikutteita Claude Debussyn Pelléas et Mélisande -oopperan fragmentaarisuudesta ja toistoon perustuvasta rakenteesta. Saariaho itse on sanonut, että hän sai lopullisen sysäyksen teoksen säveltämiseen kuultuaan Olivier Messiaenin oopperan Pyhä Fransiskus Assisilainen Salzburgissa vuonna 1995.
Teoksen musiikki koostuu kahdenlaisesta materiaalista: vähitellen kehittyvistä tekstuureista, jotka muuttuvat eteerisiksi sointimassoiksi ja toisaalta vokaalilinjoista, jotka ovat pääsääntöisesti modaalisia ja joissa on vaikutteita säilyneestä trubaduurimusiikista, erityisesti Jaufrén ”Languan li jorn”-laulusta. Jaufrén hahmoon kiinnittyvissä aiheissa on muutenkin vaikutteita trubaduurimusiikista: häneen liittyy muun muassa luutun näppäilyä muistuttava harpulla soitettu arpeggio-sointu. Clémencen vokaalilinjoille ovat tyypillisiä suuret intervallihypyt ja melodian alaspäin kulkeva liike. Pyhiinvaeltaja on androgyyninen hahmo ja roolina travesti, eli housurooli. Pyhiinvaeltaja toimii myös musiikillisena välittäjänä Jaufrén ja Clémencen välillä, ja hänen musiikkinsa muuttuu ympäröivien henkilöiden ja tapahtumien mukana.
Vastaanotto muokkaa
Teosta ”runolliseksi mestariteokseksi” kuvannut The New York Times ja BBC Music Magazine arvioivat Kaukaisen rakkauden vuoden 2000 parhaaksi uudeksi teokseksi.[2] Saksalainen Die Zeit-lehti käsitteli oopperaa kokonaisen sivun verran mainiten, että Saariaho on saavuttanut tavoitteensa: puhtaan äänen. Lehti löytää yhteyksiä Gyorgy Ligetin, Maurice Ravelin, John Adamsin ja Olivier Messiaenin teoksiin.[3]
Saariaho sai oopperasta vuonna 2003 Grawemeyer-palkinnon, joka on maailman suurin sävellyspalkinto.
Oopperasta vuonna 2005 tehdylle DVD-videolle (Deutsche Grammophon) myönnettiin 2006 BBC:n palkinto parhaasta klassisen musiikin DVD-taltioinnista.[4]
Levytyksiä muokkaa
- L’Amour de loin, Dawn Upshaw (sopraano), Gerald Finley (baritoni), Monica Groop (mezzosopraano), Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, johtaa Esa-Pekka Salonen, Deutsche Grammophon, DVD-video (2005)
Lähteet muokkaa
- ↑ Saariahon Kaukainen rakkaus televisioidaan Kaleva. 1.9.2004. Viitattu 2.5.2016.
- ↑ Hautsalo, Liisamaija: Kaukainen rakkaus. Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa, s. 2. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Jyväskylä: Suomen musiikkitieteellisen seura, 2008. ISBN 978-951-98479-5-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.1.2016).
- ↑ Goertz, Wolfram: Ein Echo aus der Ferne Die Zeit. 24.8.2000. Viitattu 23.4.2016. (saksaksi)
- ↑ BBC Music Awards 2006. Web Archive. (PDF) (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Hautsalo, Liisamaija: Kaukainen rakkaus. Saavuttamattomuuden semantiikka Kaija Saariahon oopperassa. Väitöskirja (Helsingin yliopisto). Acta musicologica Fennica, 27 (ISSN 0587-2448). Jyväskylä: Suomen musiikkitieteellisen seura, 2008. ISBN 978-951-98479-5-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
Aiheesta muualla muokkaa
- Grawemeyer Award: 2003 - Kaija Saariaho (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)