Katoava liftari
Katoava liftaaja eli haamuliftari on vanha ja kuuluisa kummitusjuttu, jossa ajoneuvolla matkustavat ihmiset tapaavat tai poimivat kyytiin liftarin, joka myöhemmin katoaa jälkiä jättämättä ilman selitystä, yleensä liikkuvasta kulkuneuvosta. Kummitustarinaa versioineen on kerrottu ympäri maailmaa vuosisatojen ajan ja sitä kuulee vielä nykyäänkin. Yksi vanhimmista katoavan kyytiläisen sisältävistä tarinoista löytyy Ruotsista vuodelta 1602.
Ruotsi 1602 muokkaa
Ruotsalaisen papin ja historioitsijan Joen Petri Klintin teoksessa Om the tekn och widunder som föregingo thet liturgiske owäsendet kirkkoherra ja kaksi viljelijää olivat paluumatkalla kynttilänpäivän markkinoilta kotiinsa Västergötlannissa 1602. He kohtasivat palvelijan asuun pukeutuneen nuoren ja viehättävän naisen, joka pyysi kyytiä ja sai sen. Myöhemmin seurue pysähtyi majataloon tauolle. Muut tilasivat ruokaa, mutta nainen pyysi vain juotavaa. Hänelle toimitettiin kannu olutta kuten miehillekin. Nainen ei juonut kannusta, mutta totesi sen olevan täynnä mallasta. Samalla toisen olutkannun sisältö muuttui mystisesti tammenterhoiksi ja papin nenän edessä olleen kannun sisältö vereksi. Tällä hetkellä nainen lausui: "Tämän vuoden sato tulee olemaan hyvä. Puut kantavat riittävästi hedelmiä, mutta tulee myös sotia ja ruttoa." Sen sanottuaan nainen katosi.[1]
Tyypillinen nykyversio muokkaa
Yöllä yksin autoa ajava henkilö näkee tiellä hahmon, joka liftaa kyytiä. Kuljettaja ottaa liftarin kyytiin ja jatkaa matkaa. Kyytiläinen ei puhu juuri mitään ja matka jatkuu hiljaisuuden vallitessa. Myöhemmin kuljettaja huomaa liftarin kadonneen mystisesti, vaikka auto ei ollut pysähtynyt kertaakaan. Myöhemmin selviää, että kyseessä oli ollut kummitus.[2]
Eri versioita muokkaa
Muun muassa Suomessa kerrotuissa versioissa autossa on saattanut olla useampikin henkilö, esimerkiksi pariskunta, joka on poiminut mukaansa mustiin pukeutuneen tai jopa surupukuisen naisen. Nainen on sitten kadonnut tai noussut pois tietyssä paikassa, kuten hautausmaan tai autiotalon kohdalla. Myöhemmin pariskunta on saanut kuulla, että kyseessä oli aikoja sitten kuolleen naisen haamu ja tämä oli kadonnut joko sen hautausmaan kohdalla, jossa hänen hautansa sijaitsi tai vanhan kotitalonsa tai kerrotun kuolinpaikkansa kohdalla. Joissakin muunnelmissa liftari on saattanut lainata kaulahuivia tai vastaavaa esinettä, joka tämän kadottua on jäänyt penkille muistuttamaan kyytiläisen olleen todella autossa. Esineen on myös saattanut löytää kyytiläisen haudalta tai hänen kerrotusta kuolinpaikastaan.
1970-luvulla Suomessa kiertäneen tarinan mukaan surupukuinen naisliftari saattoi puhua kuskille Jumalasta. Tunnetun selvänäkijän Aino Kassisen mukaan liftarit olivat linnunradan sisäpihalla sijaitsevan temppelikaupungin asukkaita, joilla on viesti ihmiskunnan pelastamiseksi.[3]
Kyytiläisellä ei ole aina välttämättä surupuku. Esimerkiksi Arkansasissa maantie 365:n varrelta tai Sveitsissä olevan Belchen-tunnelin alueelta poimitut naispukuiset liftarit ovat pukeutuneet valkoisiin vaatteisiin. Joskus kyytiläinen on ollut runnellun näköinen ja maininnut olleensa auto-onnettomuudessa. [4]
Kaikkien tarinoiden kyytiläiset eivät ole kummituksia. Havaijilaisen version mukaan tulen, tanssin ja tulivuorten jumalatar Pele kulkee teillä ihmishahmossa ja palkitsee ystävällisiä matkalaisia. Itä-Afrikassa bantujen keskuudessa kerrotaan hengistä, joita kutsutaan jineiksi. Bantujen versiossa jini esiintyy kaunottaren hahmossa, jonka väsynyt kuljettaja ottaa kyytiinsä, jotta pysyisi paremmin hereillä pitkällä matkalla. Jossain vaiheessa kuljettaja katsoo kyytiläistä ja huomaa järkytyksekseen, että tällä on vuohen jalat. Tässä vaiheessa nainen nauraa ja katoaa. Pahimmassa tapauksessa kuljettaja ajaa järkytyksen vuoksi ojaan tai törmää toiseen autoon - mikä olikin jinin tarkoitus.
Uuden testamentin kirjassa Apostolien teot etiopialaisen hoviherran kyydissä kulkenut Filippos kastaa hoviherran, mutta katoaa saman tien Herran hengen ottamana. Kuitenkin Filippos ilmestyy myöhemmin Asdodiin.[5]
Tutkimusta muokkaa
1971 esitettiin Huhu-ohjelma, jossa Yleisradion TV1:n reportteriryhmä selvitti katoavan liftarin tarinan alkuperää. Kertomukset eivät johtaneet pitkälle, tapauksesta tiesi omakohtaisesti vain kertojan "ystävän työtoverin äidin asiakkaan tyttären tuttava". Huhuissa mainituilla poliisiasemilla ja huoltoasemilla ei tiedetty liftarista järkyttyneistä autoilijoista tai sinne toimitetusta laukusta.
Toimittajat löysivät kuitenkin henkilön, joka väitti itse kohdanneensa salaperäisen aaveliftarin. Ohjelmassa esitettiin hänen nimetön haastattelunsa.[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Goss, Michael: The Evidence for Phantom Hitch Hikers: An objective survey of the vanishing passenger from urban myths to actual events, s. Luku 2: The Vanishing Hitchhiker - A Much-Travelled Story. Hachette UK, 2015. ISBN 1473606314.
- ↑ Snopes.com: The Vanishing Hitchhiker Viitattu 3.7.2009
- ↑ Katoava liftari (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 3.7.2009
- ↑ Prairie ghosts: Highway 365 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Apt. 8:26–40 Luettu 13.11.2007
- ↑ Katoava liftari yle.fi. Viitattu 18.1.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- Return to Glennascaul, lyhytelokuva vuodelta 1951 kertoo kuvaustaukoa pitävästä Orson Wellesistä, joka tarjoaa kyydin miehelle, joka kertoo omakohtaisen kokemuksensa katoavista liftareista.[1]
- Urban Legends Reference Pages: The Vanishing Hitchiker
- YLE Elävä arkisto: Katoava liftari (Arkistoitu – Internet Archive)
- Haunted Arkansas: Highway 365 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Return to Glennascaul (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 13.11.2007