Kaspianrautiainen

lintulaji

Kaspianrautiainen (Prunella ocularis) on vuoristoissa elävä pieni varpuslintu.

Kaspianrautiainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Rautiaiset Prunellidae
Suku: Prunella
Laji: ocularis
Kaksiosainen nimi

Prunella ocularis
(Radde, 1884)

Katso myös

  Kaspianrautiainen Wikispeciesissä
  Kaspianrautiainen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Linnun pituus on noin 15,5 cm, siipien kärkiväli 22–23 cm ja paino 20–25 g. Kaspianrautiainen muistuttaa suuresti taigarautiaista mutta alapuolella on keltaista vain aivan rinnassa ja silmäkulmajuova on lähinnä valkoinen, ei keltainen. Kurkku on vaalea. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Kutsuääni on korkea, rautiaismainen ”ti-ti-ti”.[2]

Esiintyminen muokkaa

Kaspianrautiainen elää, nimensä mukaisesti, Kaspianmeren etelä- ja länsipuolella Iranissa, Turkissa ja Kaukasuksella. Euroopan populaation koko on 22 000–66 000 yksilöä. Laji on paikkalintu tai lyhyen matkan muuttaja, joka talvehtii vuoriston alarinteiden jokilaaksojen pensaikoissa.[2]

Elinympäristö muokkaa

Kaspianrautiaiset elävät vuoristossa kahden-kolmen kilometrin korkeudella kasvavissa kataja- ym pensaikoissa, sekä lammas- ja vuohilaitumien pensoittuneissa osissa.[2]

Lisääntyminen muokkaa

Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Kuppimainen pesä on matalalla pensaassa. Vaaleansinisiä munia on tavallisesti kolme tai neljä. Molemmat emot ruokkivat poikasia.[2]

Ravinto muokkaa

Kaspianrautiaisen ruokavalio käsittää pienikokoisia siemeniä ja hyönteisiä.[2]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. BirdLife International: Prunella ocularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.1.2025. (englanniksi)
  2. a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.