Karoliina Wahlberg (21. toukokuuta 1851 Eurajoki31. toukokuuta 1912 Rauma) oli Rauman tunnetuimpia pitsin nyplääjiä 1800-luvun loppupuolella.[1]

Wahlbergin vanhemmat olivat renki Jeremias Jaakonpoika Wahlberg ja Johanna Loviisa Wahlberg. Hän syntyi Eurajoella, mutta muutti jo parivuotiaana Raumalle. Taiteellisesti lahjakas Wahlberg lienee oppinut pitsinnypläyksen pikkulapsena äidiltään. Nypläyksen suosio oli laskenut sitten kukoistuskautensa 1700-luvun lopun, mutta sitä harjoitettiin yhä varsinkin sivuelinkeinona aina 1890-luvun lopulle saakka, jolloin teolliset tuotteet veivät tilaa käsityötuotteilta. Kesällä 1901 arkkitehti Armas Lindgren ja arkkitehtioppilas Carl Frankenhauser perehtyivät Raumalla pitsinypläyksen historiaan ja innostuivat tukemaan nypläystä osin Wahlbergin korkeatasoisten tuotteiden vaikutuksesta. Frankenhauserin äidistä Thella Frankenhauserista (1853-1931) tuli yksi Rauman pitsinnypläyksen elvyttäjistä poikansa kanssa. Wahlberg suostui esittelemään omia nypläystaitojaan vain pari pari vuotta ennen kuolemaansa, ehkä peläten nuorempien nyplääjien kilpailua. Nypläyksen elpyminen auttoi silti myös Wahlbergia, joka saattoi keskittyä yksinomaan siihen eikä toimia myös ompelijana, kuten aikaisemmin. Wahlbergia pidettiin erittäin taitavana, mutta samalla muista nyplääjistä eristäyneenä. Hän osasi nyplätä jatkuvan reuna- ja välipitsin lisäksi myös kolmikulmaisia nurkkapitsejä, samoin kuin suunnitteli monet mallit itse esimerkiksi keräämiensä syksyn lehtien muotojen mukaisesti. Rauman museossa on esillä suuri joukko Wahlbergin nypläämiä pitsejä.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Tanja Hellsten: Wahlberg, Karoliina (1851–1912). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivu 221.