Karl Gustaf Ekebom

Karl Gustaf Ekebom (9. syyskuuta 1839 – 18. elokuuta 1892) oli suomalainen merikartografi ja suomalaisen merikartografian perustajia. Hän julkaisi vuonna 1872 ja vuosina 1880–1884 sarjan Suomenlahden merikarttoja, jotka kartat olivat paitsi ensimmäiset kotimaiset merialueiden merikartat myös aikansa parhaat yleisessä myynnissä olleet Suomen rannikkojen merikartat. Ekebomin kartat muodostuivat sittemmin esikuviksi itsenäisen Suomen ensimmäisille merikartoille. Nykyisin ne ovat keräilijöiden keskuudessa erittäin kysyttyjä.

K.G. Ekebomin merikartta Hanko–Tammisaari–Jussarö vuodelta 1880.

Lapsuus, nuoruus ja opinnot

K.G. Ekebom syntyi Helsingissä 9.9.1839. Hänen isänsä oli Ensimmäisen Suomalaisen Meriekipaasin toimimies K.F. Ekebom. Perhe asui Katajanokan merikasarmissa, jonne meriekipaasi oli tuolloin sijoitettuna. Vuonna 1852 K.G. Ekebom aloitti opinnot Helsingin teknisessä reaalikoulussa. Vuonna 1856 hän keskeytti opintonsa ja siirtyi työelämän palvelukseen. Vuonna 1867 hän palasi tekniseen reaalikouluun suorittaen tuolloin ensimmäisen luokan koneenkäyttäjän tutkinnon.

Työura vuosina 1856–1886

K.G. Ekebomin ensimmäinen työpaikka oli Venäjän sotalaivasto. Sen leivissä hän kesällä 1856 osallistui merenmittauksiin Riian lahdella. Vuonna 1857 hän pääsi piirtäjäksi Tie- ja vesikulkulaitosten insinöörikuntaan. Vuodesta 1860 hän toimi piirtäjänä rakenteilla olleen Helsinki-Hämeenlinna rautatien teknisellä osastolla. Vuonna 1861 hän sai vakinaisen viran piirtäjänä Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksessa (TVH). TVH:n piirtäjänä hän työskenteli vuoteen 1886 asti. Tänä aikana hän ajoittain oli väliaikaisesti muidenkin valtion virastojen töissä ja harjoitti omaa yritystoimintaa. Vuosina 1864 ja 1866 hän työskenteli Saimaan merenmittausretkikunnan kartanpiirtäjänä. Tuo työ tarjosi hänelle mahdollisuuden hankkia perusteellisen käytännön tuntemuksen sekä merenmittauksesta että merikarttojen laadinnasta. Retkikunnan työn tuloksena syntyneiden Konstantin Lönneströmin Saimaan väyläkarttojen piirrostyöstä suuri osa on Ekebomin kynästä lähtöisin.

Insinööri, venesuunnittelija, laivanrakennuksen opettaja ja yksityisyrittäjä

1870-luvulta lähtien Ekebom käytti insinöörin titteliä. Hänen huomattavin insinöörityönsä oli Hevossalmen ensimmäisen kanavan suunnittelu vuonna 1877, jonka suunnitelman hän laati Helsingin laivapäällikköyhdistykselle, joka oli ryhtynyt vaikeasti purjehdittavan salmen oikaisemista ajamaan. Ekebom oli aikanaan tunnettu venesuunnittelija. Hänen venesuunnitelmansa voittivat mitaleja ja kiitoslauseita messuilla Helsingissä, Pietarissa, Moskovassa ja Pariisissa. Vuosina 1876–1885 Ekebom toimi Helsingin merikoulun sivutoimisena laivanrakennuksen ja purjepiirustuksen opettajana. Hän oli aktiivinen ja menestyksekäs purjehduksen harrastaja.

K.G. Ekebomin kartat

Vuonna 1872 Ekebom julkaisi kaksi erinomaista merikarttaa Helsingin ympäristöstä mittakaavassa 1:56 000. Vuonna 1880 hän julkaisi Hangosta Haminaan ylettyvän kuuden merikartan sarjan mittakaavassa 1:72 000, jota hän sittemmin jatkoi kahdella lehdellä niin että koko sarja ylettyi Viipuriin asti. Tämä karttasarja on se työ, jonka johdosta Ekebomin nimi on saanut pysyvän paikan Suomen kartografian suurmiesten luettelossa. Vaikka F.P. von Scharenberg oli 1830-luvulla julkaissut pari vaatimatonta Helsingin edustan merikarttaa, niin vasta Ekebomista voidaan kotimaisen merialueiden merikartografian katsoa varsinaisesti alkaneen. Hänen karttansa olivat parhaat siviilimerenkulun saatavilla olleet kartat vuoteen 1900 asti ja ainoat vastaavan tarkkuusluokan ei-venäjänkieliset kartat aina 1920-luvulle asti. Osasta Ekebomin karttoja otatti kustantaja G.W. Edlund uusintapainoksen vuonna 1894. Ekebomin kartat olivat esillä Parisin vuoden 1889 maailmannäyttelyn Suomen osastolla.

Salaisten merikarttojen tiedot julki

Ekebom julkaisi karttansa yksityisenä hankkeenaan. Suomenlahden tarkkojen merikarttojen julkaiseminen oli tuohon asti ollut Venäjän sotalaivaston yksinoikeus. Venäläiset olivat 1830–1850-luvuilla kartoittaneet koko Suomenlahden mittakaavassa 1:16 800, mutta kaikki vähänkään tarkemmat noiden mittausten perusteella laadituista kartoista olivat tarkoin vartioituja sotalaivaston salaisuuksia. Jollain tavalla Ekebom kuitenkin sai näitä salaisia karttoja haltuunsa ja pääasiassa niiden tietoihin perustuen laati omat karttansa. Päälähde oli Venäjän keisarikunnan meriministeriön Berega-sarjan kartat, joiden tietoihin Ekebom lisäili muista lähteistä saamiaan ja itse omilla purjehdusretkillään keräämiä tietoja.

Ekebomilla oli hankkeelleen suomalaisen yhteiskunnan ja sen senaatin hiljainen tuki. Suomalaiset merenkulkijat kaipasivat parempia karttoja, kuin mitä Venäjän sotilaat olisivat heille suoneet. Vuonna 1880 Ekebom anoi Suomen senaatilta rahallista avustusta karttojensa julkaisemiseen. Senaatti päätti avustuksen antaa, mutta päätti samalla kuitenkin ensin kysyä Venäjän meriministeriön kantaa. Vastauksena Venäjän meriministeri, suuramiraali ja keisari Aleksanteri II:n veli, suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš ilmoitti, että merikarttojen julkaisemista ei pitäisi lainkaan sallia yksityisille. Tässä vaiheessa Ekebomin kartat olivat kuitenkin jo kirjakaupoissa.

Yksityiselämä, perhe ja lähtö Pietariin

Vuonna 1870 K.G. Ekebom solmi avioliiton Ummeljoelta kotoisin olleen Anja Matintyttären kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Heistä isänsä jalanjälkiä seurasivat Ernst ja Claes – Ernst veneiden suunnittelijana ja Claes merenmittaajana.

Vuosina 1885 ja 1886 K.G. Ekebom osallistui aktiivisti noina vuosina virinneeseen pursiseura NJK:n ja Pietarin jokipursiseuran väliseen yhteistyöhön. Yhteisiä regattoja pidettiin niin Helsingissä kuin Pietarissa. Tuolloin Ekebomille ilmeisesti syntyi siteitä Venäjälle, sillä lokakuussa 1886 hän otti virkaeron, jätti perheensä Helsinkiin sekä syysmyrskyjä ja pimeyttä uhmaten purjehti Matilda-veneellään Pietariin. Suomeen hän ei koskaan palannut. Pietarissa hän jatkoi veneiden suunnittelua ja lyhyen aikaa hänellä oli siellä oma venetelakka. Suomen merikartoituksen suurmies K.G. Ekebom kuoli koleraan Pietarissa 18.8.1892.

Lähteet

• Strang, Jan: K.G. Ekebomin merikartat vuosilta 1872–1894 & K.G. Ekebomin elämä ja muu toiminta. – Kirjassa: Suomenlahden saaristokartasto 1880. Sivut 7–35. Helsinki: Genimap, 2006. ISBN 951-593-002-2.