Wikipedia

Karjalanruusu

putkilokasvilaji

Karjalanruusu (Rosa acicularis) on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava ruusulaji. Suomessa sitä tavataan luonnonvaraisena erityisesti Itä-Suomessa. Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakasvi.[2]

Karjalanruusu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Ruusut Rosa
Laji: acicularis
Kaksiosainen nimi

Rosa acicularis
Lindl.

Katso myös

  Karjalanruusu Wikispeciesissä
  Karjalanruusu Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Karjalanruusu on puolesta puoleentoista metriä korkeaksi kasvava pensas, jossa on paljon juurivesoja. Varret ovat punaruskeita ja tiheäpiikkisiä. Piikit ovat suoria, neulamaisia ja ne eivät sijaitse pareittain nivelissä, toisin kuin karjalanruusua läheisesti muistuttavalla metsäruusulla (R. majalis). Lehti on kerrannaislehti. Lehden korvakkeet ovat tavallisesti kapeakärkisiä. Lehdykät ovat 1,5–5 cm pitkiä, päältä kaljuja ja vaaleanvihreitä, alta harvakarvaisia ja harmahtavanvihreitä. Lehdykän laita on leveähampainen. Punaiset kukat ovat yksittäin. Karjalanruusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pitkänomainen tai päärynänmuotoinen, noin 1,5 cm pitkä punainen kiulukka.[3]

Levinneisyys muokkaa

Karjalanruusua tavataan erittäin laajalla alueella Pohjois-Euraasiassa ja Pohjois-Amerikan itäosissa. Lajin läntisimmät esiintymät ovat Pohjois-Ruotsissa ja Suomessa.[4] Euraasiassa kasvaa lajin tyyppialalaji idänkarjalanruusu (subsp. acicularis) ja Pohjois-Amerikassa alalaji lännenkarjalanruusu (subsp. sayi). Suomessa karjalanruusun esiintymät painottuvat Keski- ja Itä-Suomeen. Pohjoisimmat havainnot ovat Etelä-Lapista. Yleinen laji on Pohjois-Karjalassa ja Savossa.[5]

Elinympäristö muokkaa

Karjalanruusun tyypillistä kasvuympäristöä ovat lehdot, rehevät korvet, puronvarret ja tuoreet rinnemetsät. Lajia saattaa tavata myös puutarhakarkulaisena pihoilla ja pientareilla.[3]

Käyttö muokkaa

Karjalanruusua viljellään myös puutarhakasvina.[4]

  •  
    Paksuissa varsissa on yleensä tiheässä suoria piikkejä.
  •  
    Nuput ovat usein tummemmanpunaisia.
  •  
    Kiulukka voi olla joko lähes pyörä tai pitkänomainen, kuten kuvassa.

Lähteet muokkaa

  • Koulun biologia: Metsät ja suot. Toim. Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo. Otava, 2007.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Maiz-Tome, L.: Rosa acicularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
  3. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 245.
  4. ↑ a b Den virtuella floran: Finnros (ruotsiksi) Viitattu 16.3.2010.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Karjalanruusun levinneisyys Suomessa. Viitattu 16.3.2010.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karjalanruusu&oldid=22042589”