Karita Mattila

suomalainen oopperalaulaja

Karita Marjatta Mattila (s. 5. syyskuuta 1960 Somero, kasvoi Perniössä)[1] on suomalainen kahdesti Grammy-palkittu oopperalaulaja, äänialaltaan sopraano. Hän on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia nykyoopperalaulajia, ja vieraillut säännöllisesti johtavissa oopperataloissa.[2]

Karita Mattila
Karita Mattila vuonna 1988
Karita Mattila vuonna 1988
Henkilötiedot
Syntynyt5. syyskuuta 1960 (ikä 63)
Muusikko
Aktiivisena 1983–
Tyylilajit ooppera
Aiheesta muualla

Ura muokkaa

Mattila opiskeli yksinlaulua Sibelius-Akatemiassa Liisa Linko-Malmion johdolla[3] ja myöhemmin Lontoossa Vera Rózsan johdolla.[4] Näyttelijät Marja Korhonen ja Ismo Kallio opettivat hänelle näyttämöilmaisua.[5]

Maailmanlaajuista mainetta musiikkimaailmassa hän sai vuonna 1983, jolloin hän voitti Cardiffissa BBC:n Singer of the World -laulukilpailun. Sitä ennen hän oli voittanut Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut vuonna 1981.[4]

Uransa alkuvaiheessa Mattila lauloi kevyitä Mozartin oopperoita. Mattilan Mozart-rooleja olivat Figaron häiden kreivitär, Così fan tutten Fiordiligi, Taikahuilun Pamina, Idomeneon Ilia ja Don Giovannin Donna Elvira.[4]

Vuonna 1992 Mattilalle tehtiin äänihuulileikkaus ja Tyynelle valtamerelle suuntautuneella häämatkalla hän oli puhekiellossa. Leikkauksen jälkeen hän on laulanut myös Verdiä, Beethovenia ja Wagneria.[4]

Mattila nousi oopperamaailman huipulle 1990-luvulla. Solistina hän on laulanut New Yorkin, Bostonin, Los Angelesin, Lontoon, Berliinin ja Wienin filharmonikkojen, Milanon La Scalan orkesterin, BBC:n sinfoniaorkesterin, Ranskan eri orkestereiden ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Mattila on myydyin klassisen musiikin suomalaistaiteilija.[2] Hänen levytyksistään kolmea on myyty kultalevyn ja kahta platinalevyn verran.[6]

Karita Mattilan nimeä kantava palkinto on myönnetty vuodesta 2000 vuosittain nuorille suomalaisille laulajille.[7]

Palkinnot ja tunnustukset muokkaa

Mattila on ollut mukana Grammy-palkinnon parhaasta oopperalevytyksestä saaneessa tuotannossa kahdesti, vuosina 1998 ja 2004 ja kolmannen kerran Grammy-ehdokkaana vuonna 2021.[8] Lisäksi hänet on palkittu Ranskan kulttuurikunniamerkillä (Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan ritarimerkki) ja Pro Finlandia -mitalilla 2001. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin MTV:n kulttuuripalkinto[9]. Toukokuussa 2011 Mattila promovoitiin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.[10][11]

Huhtikuussa 2012 Mattilalle ojennettiin yksi Yhdysvalloissa ilmestyvän Opera News -lehden viidestä vuosittaisesta tunnustuspalkinnosta.[12][13]

Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2020 Mattilalle Suomen Leijonan ensimmäisen luokan komentajamerkin.[14]

Yksityiselämä muokkaa

Mattila oli naimisissa Tapio Kuneisen kanssa 1992–2019. Kuneinen toimi myös hänen managerinaan.[15][16][2] He asuivat Lontoossa ja sittemmin Floridassa.[17]

Rooleja muokkaa

Levytyksiä muokkaa

  • Arias & Scenes (Erato)
  • German Romantic Arias (Erato)
  • Strauss: Orchestral Songs; Vier letzte Lieder (DG)
  • Strauss: Orchestral Lieder (Sony)
  • Strauss: Hölderlin Lieder (Sony)
  • Excellence - The Artistry of Karita Mattila (Ondine)
  • Sibelius Songs (Ondine)
  • Grieg and Sibelius Songs (Erato)
  • Opera arias (Philips)
  • Marriner: Lollipops (Philips)
  • Karita Live! (Ondine)
  • From the Heart of Finland (Ondine)
  • Wild Rose (Ondine)
  • Modern Portrait (Finlandia)

  • Salome (Sony)
  • Káťa Kabanová (Fra Musica)
  • Tosca (Virgin)
  • Manon Lescaut (EMI)
  • Don Carlos (EMI)
  • Die Meistersinger (DG, Decca)
  • Fidelio (DG)
  • Simon Boccanegra (TDK)
  • Jenůfa (Erato)
  • Le nozze di Figaro (Sony)
  • Così fan tutte (Decca)
  • Don Giovanni (Philips)
  • Fierrabras (DG)
  • Der Freischütz (Decca)
  • Schumann: Scenes from Goethe’s Faust (Sony)

  • Šostakovitš: 14. sinfonia (EMI)
  • Schönberg: Gurrelieder (EMI)
  • Mozart: Requiem (DG, DVD)
  • Beethoven: 9. sinfonia (DG, DVD)
  • Sibelius: Kullervo (BIS)
  • Mendelssohn: 2. sinfonia (DG)
  • Bernstein: 3. sinfonia (Erato)
  • Schubert: Es-duuri messu (DG)

  • Fever (Ondine)
  • Best of Evergreens (Ondine)
  • Lauluja merelle (Ondine)
  • Karita’s Christmas (Ondine)

Lähteet muokkaa

  1. Kuka kukin on 2007. Helsinki: Otava, 2006.
  2. a b c Karita Mattila Iltalehti. Viitattu 6.12.2016.
  3. Karita Mattila San Fransisco Symphony. 2015. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
  4. a b c d Bonsdorff, Lena von: Mattila, Karita (1960–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Talvitie, Liisa: Karita Mattila on kaikkea enemmän Apu. 22.4.2016. Viitattu 6.12.2016.
  6. Tilastot › Kulta- ja platinalevyt › Artistit › Karita Mattila Musiikkituottajat IFPI. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 6.12.2016.
  7. Nuorille laulajille Karita Mattila-palkinto Mtv.fi. 2000. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 6.12.2016.
  8. Kaisla Kuuskoski: Karita Mattila ehdolla Grammyn saajaksi – ”Wow, tunnen syvää kunniaa” Ilta-Sanomat. 23.11.2021. Viitattu 23.11.2021.
  9. Karita Mattila sai MTV:n kulttuuripalkinnon MTV Uutiset. 20.2.1998.
  10. Haapio, Markku: Tohtori Mattila säteili kuin aurinko Iltalehti. 28.5.2011. Viitattu 28.5.2011.
  11. Karita Mattila ja Soile Isokoski kunniatohtoreiksi Turun Sanomat. 27.5.2011. Viitattu 28.5.2011. [vanhentunut linkki]
  12. 2011 Opera News Awards to Honor Karita Mattila, Anja Silja, Dmitri Hvorostovsky, Peter Mattei and Peter Sellars Opera News. 2011. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)
  13. Driscoll, F. Paul: Features: Karita Mattila Opera News. 4/2012. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)
  14. Karita Mattila yllättyi kunniamerkistä mtvuutiset.fi. 2.12.2020. Viitattu 13.12.2021.
  15. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/0f668524-8ce1-414a-bd54-cf977ad9c8e6
  16. Karita Mattila ja manageripuoliso Tapio Kuneinen: Avioero! Ilta-Sanomat 28.2.2019. Viitattu 8.8.2019.
  17. Karita Mattila ei aio palata Suomeen asumaan Keskisuomalainen. 8.4.2016. Viitattu 6.12.2016.
  18. Uusimäki, Inari: Karita Mattila ja Juha Uusitalo loistivat New Yorkissa Yle Uutiset. 24.9.2008. Viitattu 11.5.2014.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa