Kantavaakuna
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Kantavaakunat ovat saksalaisen kielialueen vanhimman aatelin (Uradel) muinaisaateliston vaakunoita ajalta ennen varsinaisen heraldiikan yleistystä käyttöä. Vaakunat ovat ikivanhoja ennen 1400-luvun silloisen merkittävien aatelissukujen vaakunoita. Aateliselle ominaisen kilven muodostaa kilpi, sen yläpuolelle sijoitettu patakypärä. Vaakunoihin on vaihdettu kypärä, joka nykyisin vakiintuneen saksalais-pohjoismaisen käytännön mukaan sopii kaikille aatelisille ei ainoastaan vain niiden sukunsa vanhimmille, vaakunat luokitellaankin usein jalosukuisten eli vähintään vapaaherran tai paronin arvoisiksi vaakunoiksi.
Terminologia muokkaa
Kantavaakunan termi (saksaksi Uradel) on termi joka on otettu käyttöön saksassa 1800-luvun lopulla viittaamaan niihin perheisiin jotka olivat jalosukuisten (vapaaherran tai paronisukuisten) jälkeläisiä ja peräisin ennen 1400-luvulta vuoteen 1100-luvulle, Uradel termillä viitataan Pohjoiseurooppalaisten ritarisukujen aatelistoon jotka ovat jalosukuisen syntyperää ennen vuoden 1400-luvulta, kirjassa kerrotaan aateliskirjeiden lähettämisestä sekä niiden myöntöpäivistä.
Uradel venäläinen aatelisto , venäläinen muinainen aatelisto, adjektiivi uradelig tai uradlig) on termi, joka otettiin käyttöön Saksassa 1800-luvun lopulla viittaamaan niihin tai niiden perheisiin jotka olivat jalosukuisia peräisin 1400-luvulta tai aikaisemmin.