Kansainvälinen naistenpäivä
Kansainvälinen naistenpäivä on kansainvälinen vuosipäivä, jota on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975, jota vietettiin kansainvälisenä naisten vuotena, Yhdistyneet kansakunnat vahvisti päivän vieton[1], ja se sai samalla nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.
| Kansainvälinen naistenpäivä | |
|---|---|
| International Women's day | |
 Hopea-akaasian oksa on monissa maissa naistenpäivän tunnus. |
|
| Tyyppi | Kansainvälinen vuosipäivä |
| Vietetään | 8. maaliskuuta |
| Järjestämistiheys | vuosittain |
| Ensimmäisen kerran | 1900-luvun alussa |
| Liittyy | Naisiin |
| Juhlapäivän tapahtumia | Naisten vuosi 1975 |
| Kotisivu | |
Juhlinta muokkaa
Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Jossain maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä.[2] Sosialistisissa maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä, aukiolleilla työpaikoilla ja yleisesti miehet muistivat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa. Vastaava ”miestenpäivän” juhla järjestettiin puna-armeijan päivänä 23. helmikuuta. Nykyään jälkimmäinen päivä on isänmaan puolustajien päivä, ja sen määräytymisen alkuperäinen syy ei ole tarkka historialliseen tapahtumaan liittyen.
Joka vuosi, 8. maaliskuuta järjestetään maailmanlaajuisesti tuhansia tapahtumia, joiden tarkoitus on osoittaa kunnioitusta naisia kohtaan ja juhlia heidän saavutuksiaan.[2] Vuodesta 1996 Yhdistyneet kansakunnat on omistanut naistenpäivän tietyn teeman ympärille. Monet muutkin järjestöt ja tahot ovat seuranneet esimerkkiä.[2]
Historia muokkaa
Amerikan sosialistipuolueen julistuksen mukainen ensimmäinen Yhdysvaltain kansallinen naistenpäivä julistettiin olevan 28. helmikuuta 1909, vuoden 1908 vaatetyöläisten lakon kunniaksi.[3]
Ranskan kommunistisissa piireissä levinneen tarinan mukaan kansainvälinen naistenpäivä olisi perustunut vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Liliana Kandelin ja Françoise Picqin mukaan lakon liittyminen naistenpäivään olisi kuitenkin keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen ja Neuvostoliittoon voitiin irrottaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä aatteellisia ennakkoluuloja.[4]
Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.–27. elokuuta 1910 Nørrebron työväentalossa pidetyssä konferenssissa saksalaisen sosialistin Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla saksalainen Clara Zetkin, venäläinen Aleksandra Kollontai ja italianukrainalainen Anželika Balabanova. Kokoukseen osallistuneesta tanskalaisesta Nina Bangista tuli maailman ensimmäinen naisministeri Tanskan ensimmäiseen sosialidemokraattiseen hallitukseen 1924. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Virallinen suomalaisedustaja oli Ida Aalle-Teljo. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. Ensimmäisen maailmansodan aikaan naistenpäivä liittyi rauhanliikkeeseen. Sen seurauksena päivän vietto levisi vuonna 1913 myös Venäjän keisarikuntaan. Muualla Euroopassa naiset protestoivat myös sotaa vastaan.[3]
8. maaliskuuta 1917 alkoivat tekstiiliteollisuuden naiset Pietarissa lakkoilla elintarviketilanteen vuoksi ja lakkoilun laajetessa joutui Venäjän keisari Nikolai II luovuttamaan kruununsa veljelleen, joka kieltäytyi siitä ja Venäjä siirtyi väliaikaisen hallituksen aikakauteen.
Kansainvälisestä naistenpäivästä on kasvanut 1900-luvun aikana sosialistisen liikkeen mukana todella maailmanlaajuinen juhlapäivä. Yhdistyneet kansakunnat järjestää vuosittain naistenpäivän konferenssin, jonka tarkoituksena on edistää naisten oikeuksia ja naisten mahdollisuuksia osallistua sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin prosesseihin. YK julisti vuoden 1975 Kansainväliseksi naistenvuodeksi.[5] Naistenvuoden maailmankonferenssissa hyväksyttiin suunnitelma naisten aseman edistämiseksi, ja YK:n yleiskokous julisti sen toteuttamiseksi naisten vuosikymmenen (1976–1985).[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Naistenpäivän poliittisuus on laimentunut 8.3.2011. Yle Uutiset. Viitattu 8.3.2012.
- ↑ a b c International Women's Day 2014 Theme: Inspiring Change Aurora Ventures. Arkistoitu . Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b History of International Women's Day United Nations. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Kandel, Liliane & Picq, Françoise: Le Mythe des origines à propos de la journée internationale des femmes. La Revue d’en face, 1982, nro 12, s. 67–80. (ranskaksi)
- ↑ About International Women's Day Aurora Ventures. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Kansainvälinen naistenpäivä UN Women. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 6.3.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
- Hentilä, Marjaliisa & Lähteenmäki, Maria: Kansainvälinen naistenpäivä 1910–1990. Helsinki: Työväen Arkisto, julkaisu no: 2. ISBN 952-90-1755-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.3.2020).
- An equal world is an enabled world International Women's Day. Viitattu 4.3.2020. (englanniksi)
- Lindfors, Jukka: Naistenpäivän juuret ovat ruusujen sijaan tasa-arvotaistelussa Yle Eävä arkisto. 8.3.2011. Viitattu 4.3.2020.
- Yli-Ojanperä, Elina: Venäjällä naisten nimikkopäivä on kukkia ja kuplajuomaa Yle Eävä arkisto. 7.3.2013. Viitattu 4.3.2020.
- Jeskanen, Jenni: Suomessa naistenpäivän merkitys hälvenee venäläisillä Yle Uutiset Pohjois-Karjala. 8.3.2010. Viitattu 4.3.2020.