Kanrinmaru
Kanrinmaru (jap. 咸臨丸) oli Tokugawa-shōgunaatin ja myöhemmin Ezon tasavallan puurunkoinen kolmimastoinen potkurikorvetti ollen samalla ensimmäinen japanilainen höyrykäyttöinen potkurilla varustettu sotalaiva.
| Kanrinmaru / 咸臨丸 | |
|---|---|
 Kanrinmaru |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | F. Smit, Kinderdijk, Alankomaat |
| Palveluskäyttöön | 1857 |
| Poistui palveluskäytöstä | haaksirikkoutui 1871 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 300 t |
| Pituus | 50 m |
| Leveys | 7,3 m |
| Koneteho | 100 hv |
| Nopeus | 6 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus | 12 × tykkiä |
Valmistus muokkaa
Shōgunaatin hallinto, Bakufu, tilasi vuonna 1853 Alankomaista, jolla ainoana länsimaana oli diplomaattisuhteet Japaniin eristyneisyyden aikana, Fop Smitin telakalta Kinderdijkistä. Japaniksi nimetyn aluksen luovutti 21. syyskuuta 1857 Alankomaiden laivaston luutnantti Willem Huyssen van Kattendijke. Se sijoitettiin aluksi vastaperustettuun Nagasakin merisotakouluun, jossa aluksen avulla oli tarkoitus luoda perusta tietämykselle länsimaisesta sotateknologiasta.
Palvelus muokkaa
Bakufu lähetti kolme vuotta myöhemmin Kanrinmarulla lähetystön Yhdysvaltoihin San Franciscoon, jolloin aluksesta tuli ensimmäinen Tyynenmeren ylittänyt japanilainen alus.[1] Matkan yhtenä päämääränä oli esitellä länsimaille, että Japani oli kyennyt ottamaan käyttöön länsimaisen teknologian. Alus lähti 9. helmikuuta 1860 Uragasta San Franciscoon päällikkönään Katsu Kaishū ja lähes sadan hengen japanilainen miehistö sekä yhdysvaltalainen upseeri John M. Brooke. Alusta saattoi Yhdysvaltain laivaston USS Powhatan. Matkan virallisena tavoitteena oli kuljettaa ensimmäinen japanilainen lähetystö Yhdysvaltoihin ja allekirjoittaa uusi ystävyys-, kauppa- ja merenkulkusopimus Yhdysvaltain kanssa.
Vuoden 1867 syttyi Boshin-sota Bakufun ja keisarin kannattajien välillä, mikä johti lopulta Meiji-restauraatioon. Sodan lopulla syyskuussa 1868 alus kuului Enomoto Takeakin laivasto-osastoon,[1] josta tuli Ezon tasavallan laivasto. Osasto joutui matkalla pohjoiseen taifuuniin, jolloin Kanrinmaru vaurioitui. Alus joutui hakeutumaan suojaan Shimizuun, missä keisarilliset joukot valtasivat aluksen huhtikuussa[1]. Saman vuoden lopulla kauppaministeriö otti aluksen hallintaansa, ja sitä käytettiin kuljetusaluksena vuoteen 1872[1].
Alus tuhoutui vuonna 1871 trooppisessa hirmumyrskyssä Esashissa.
Lähteet muokkaa
- Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869–1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1. (englanniksi)