Kannusillanmäki (ruots. Kannbrobacken) on Pappilantiehen, Vanhaan Lakelantiehen, Kannusillankatuun ja Kirkkojärventiehen rajoittuva kallioinen mäki Espoon keskuksessa, virastokeskuksen länsipuolella, rantaradan ja Espoonjoen välissä. Mäki on 1,7 hehtaaria laaja ja maan omistaa kaupunki. Kannusillanmäki on kaavoitettu virkistysalueeksi sekä julkisten palvelujen ja hallinnon alueeksi.

Nimensä Kannusillanmäki on saanut mäen luoteispuolella Espoonjoen ylitse johtavasta sillasta, jonka nimi on Kannusilta. Paikalla oli alun perin samanniminen puusilta, joka sai nimensä perimätiedon mukaan siitä, että miehet kätkivät viinakannunsa sillan alle kirkonmenojen ajaksi.[1] Nykyisin Kannusilta viittaa vuonna 2008 valmistuneeseen punagraniittiseen kiviholvisiltaan, joka rakennettiin Espoon 550-vuotisjuhliin.[2]

Kannusillanmäellä on useita vanhoja taloja, joissa toimii nykyään kansalaisjärjestöjä. Espoon vanha kunnantalo sijaitsee myös mäellä. Nykyinen kaupungintalo on virastokeskuksessa ja vanhassa kunnantalossa toimii musiikkiopisto. Muita mäen taloja ovat kukkakauppa, joka oli ennen Villa Karyllin puutarhuri-talonmiehen asuntona, vuonna 1904 rakennettu Lilla Karyll ja vuonna 1921 valmistunut apteekki. Kannusillan itäpuolella on sisäänkäynti mäen sisään vuonna 1984 louhittuun Kannusillanmäen väestösuojaan. Rauhan aikana väestösuojaa käytetään liikunta- ja kulttuuritilana. Väestösuojassa järjestetään syksyisin vuosittaisen ikäluokan kutsunnat (Joskus kutsuntojen väistöpaikkana on toiminut Leppävaaran työväen opisto).

Kannusillanmäki on merkittävä luontotasku aivan Espoon keskuksen betonirakennusten vieressä. Mäen kasvillisuus on monipuolinen, perhoskanta runsas ja erittäin monipuolisen. Alue on niittyä, lehtomaista metsää ja kalliota. Biologi Jukka Jalava on pyydystänyt Kannusillanmäeltä vuosien 20032005 aikana yhteensä yli 700 eri perhoslajia. Kannusillanmäen perhoslajeista kirjotäpläkoi (Ethmia quadrillella) on luokiteltu uhanalaiseksi, kuuyökkönen (Polypogon lunalis) vaarantuneeksi, laji on itse asiassa miltei kadonnut manner-Suomesta, sekä vyöneilikkayökkönen (Hadena compta) on luokiteltu silmälläpidettävän harvinaiseksi.[3]

Lähteet muokkaa

  • Raatikainen, Katja ja Vaittinen, Mia: Espoon perinneympäristöselvitys 2003 (PDF) (Luku 4 (Espoon perinneympäristöt), kappale 1 (tutkimuskohteet), osio 4 (muut huomionarvoiset alueet), kohde 33 (Kannusillanmäki), sivut 43–44) Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/2003. 20.11.2003. Espoon ympäristölautakunta.
  • Jalava, Jukka: Kannusillanmäen luontoinventaario 2002 The Internet Archive. 12.4.2005. Hyvä Arki. Viitattu 1.2.2012.

Viitteet muokkaa

  1. Espoon keskuksen kaupunkipolut (PDF) (Sivu 7, kohde 22: Kannusilta) Espoon kaupunki. Viitattu 8.12.2007.
  2. Kannusilta on tehty kestämään 27.8.2008. Espoon kaupunki. Viitattu 1.2.2012.
  3. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Edita, Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö, 2001. ISBN 951-37-3594-X.