Kangashapero

helttasienilaji

Kangashapero (Russula decolorans) on haperoihin kuuluva keskikokoinen ruokasieni.

Kangashapero
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: decolorans
Kaksiosainen nimi

Russula decolorans
(Fr.) Fr.[2]

Katso myös

  Kangashapero Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kangashaperon 5–15 cm leveän lakin väri voi vaihdella oranssinkeltaisesta ruskeanpunaiseen. Lakki on aluksi puolipallon muotoinen, mutta se laakenee sienen vanhetessa. Lakin värillinen pintakelmu lähtee helposti irti lakin reunoilta. Heltat ovat väriltään kellertävän valkeita, mutta ne harmaantuvat vanhemmilla yksilöillä. Jalka on muodoltaan tanakka, ja sen väri on harmahtavan valkoinen. Malto on saman väristä, tosin joskus se saattaa punertua leikkuskohdasta. Mallon maku on mieto ja heikosti kirpeä.[3][4]

Samankaltaiset lajit muokkaa

Kangashaperoa muistuttavia lajeja ovat selvästi kirkkaankeltainen keltahapero (Russula claroflava) ja väriltään viininpunainen viinihapero (R. vinosa), joista kangashapero kuitenkin on erotettavissa pintakelmun värin perusteella. Myös isohapero (R. paludosa) voi joskus muistuttaa kangashaperoa, tosin sen kirkkaan punainen pintakelmu tekee siitä helposti tunnistettavan.[4]

Kasvuaika ja -paikka muokkaa

Kangashapero kasvaa tyypillisesti karuilla ja kuivilla kankailla havu- ja sekametsissä, heinä- elokuusta aina lokakuuhun asti. Laji on hyvin yleinen koko Suomessa.[3][4]

Käyttö ravinnoksi muokkaa

Sienen maku on lähes mieto, joten se kelpaa varsin hyvin ruoaksi vaikkapa pannulla paistettuna, eikä esimerkiksi ryöppäys ole tarpeen. Sieni voidaan myös pakastaa tai kuivata[3][4]

Lähteet muokkaa

  1. Dahlberg, A.: Russula decolorans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
  2. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
  3. a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 114. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  4. a b c d Kangashapero Ruokavirasto. Viitattu 17.1.2020.

Aiheesta muualla muokkaa