Kanariandoggi
Kanariandoggi (esp. presa canario), tunnettu aiemmin nimellä dogo canario, on espanjalainen koirarotu. Espanjan hallituksen 30. huhtikuuta 1991 säätämän lain mukaan alkuperäinen Perro de presa canario, josta kanariandoggi on eriytetty, on Gran Canarian luonnonsymboli[4], minkä vuoksi se esiintyy usein paikallisten autojen rekisterikilvissä. Rotu on FCI:n ja alkuperäismaan välisten aiempien mielipide-erojen takia jakautunut kahteen tyyppiin, moderniin näyttelyversioon ja alkuperäiseen perro de presa canario-työkoiraan.
| Kanariandoggi | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Kanariansaaret,  Espanja |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 445[1] |
| Alkuperäinen käyttö | karjanajo, vartiointi |
| Nykyinen käyttö | vahtikoira |
| Elinikä | 8–12 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | presa canario, perro de presa canario, dogo canario, kanaari dogi, perro basto[3], verdino[3], presa |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat #346 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 50–65 kg narttu 40–55 kg presa canario: uros 45–57 kg narttu 40–50 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 60–66 cm narttu 56–62 cm presa canario: uros 61–66 cm narttu 57–62 cm |
| Väritys |
hopea-beige, fawn, punainen tai brindle presa canario: edellä mainittujen lisäksi myös musta |
Ulkonäkö muokkaa
Kanariandoggilla on hieman kuutiomainen pää ja riippuvat korvat. Karva on lyhyttä ja sileää. Nahka on joustavaa. FCI:n määritelmän mukaan urokset ovat 50–65-kiloisia ja nartut 40–55-kiloisia[5], kun taas alkuperäisen määritelmän mukaan urosten paino vaihtelee 45–57 kilogramman ja narttujen 40–50 kilogramman välillä[3]. FCI-määritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja narttujen 56–61 cm, alkuperäisen rotumääritelmän mitat ovat 1 cm:n verran suuremmat. Värit jaetaan kahteen pääluokkaan, ruskeaan ja brindleen. Ensin mainitussa sävy vaihtelee hopean-hiekanvärisen, hiekanvärisen (fawnin tai beigen) ja tumman punaruskean välillä. Jälkimmäisestä tunnetaan niin ikään eri sävyjä: hiekka-brindle (fawn-brindle), punabrindle, ruskeabrindle, mustabrindle ja ns. "vihreäbrindle" (verdino brindle eli brindle, joka näyttää hieman vihreäsävyiseltä). Musta väritys sallitaan ainoastaan presa canarion rotumääritelmässä.[3] Kaikenvärisillä koirilla tulee olla musta maski.
-
Punainen näyttelytyyppi (typistetty) -
Vaaleabrindle näyttelytyyppi -
Punabrindle näyttelytyyppi -
Ruskeabrindle näyttelytyyppi (typistetty) -
Mustabrindle näyttelytyyppi (typistetty) -
Brindle työkoiratyyppinen presa canario (typistetty)
.jpg)
Luonne muokkaa
Kanariandoggi on tasapainoinen ja itsevarma. Se on uskollinen ja suojelevainen perhettään kohtaan. Rotu liikkuu joustavasti.
Alkuperä muokkaa
Kanariandoggi on kotoisin Gran Canarialta, missä se ajoi alun perin karjaa ja vartioi taloja ja rakennuksia. Se polveutuu fuerteventuranpaimenkoiran alkuperäisestä muodosta bardino majorerosta, ja vielä nykyisinkin työlinjainen presa canario muistuttaa väritykseltään ja rakenteeltaan fuerteventuralaista sukulaisrotuaan. Espanjan Maatalous- ja kalastusministeriö hyväksyi rodun 25. toukokuuta 2001 nimellä presa canario ja kirjasi sen rotumääritelmän niin kutsuttuun Real Decreto -dokumenttiin, joka julkaistiin Espanjan hallituksen virallisessa Boletin Oficial del Estado -julkaisussa.[3] Vaikka mikään muu rotunimi tai rotumääritelmä ei ole virallisesti hyväksytty Espanjan laissa, FCI kuitenkin tunnusti rodun vuonna nimellä dogo canario eli kanariandoggi ja poisti rotumääritelmästä sekä maksimipainon että mustan värin. Koska Espanjan Kennelliitto Real Sociedad Canina de España kuuluu FCI:n alaisuuteen, myös sen on nykyisin noudatettava uutta rotumääritelmää. Viimein joulukuussa 2018 FCI päätti hyväksyä Espanjan Kennelliiton pyynnön vaihtaa rodun virallinen englanninkielinen ja kansainvälinen nimi presa canarioksi. Sen lisäksi se on kirjannut nykyiseen viralliseen rotumääritelmään jälleen maksimipainon.
Dogo canario muokkaa
FCI-tunnustuksen myötä kanariandoggi sai kilpailuoikeudet kansainvälisiin näyttelyihin, minkä seurauksena alkoi erityisesti USA:ssa ja Itä-Euroopan maissa yleistyä raskasrakenteisempi, matalampi rotutyyppi. Tätä uutta versiota jalostettiin ensisijaisesti näyttelyitä silmällä pitäen, minkä vuoksi siitä haluttiin tehdä mahdollisimman massiivisen ja vaikuttavan näköinen. FCI-rotumääritelmään ei ollut kirjattu erikseen maksimipainoa ennen vuoden 2018 loppua, mikä mahdollisti entistä raskaampien koirien jalostamisen. Koska sama rotumääritelmä kuitenkin määritteli maksimikorkeuden, näyttelytyyppiset koirat eivät useinkaan pysyneet sopusuhtaisina ainoastaan painon kasvaessa. Tämän vuoksi näyttelytyyppi ei rakenteensa puolesta enää sopeutuisi alkuperäiseksi työkoiraksi. Koska FCI on osaltaan vaikuttanut sen jalostukseen entisen näyttelykoiria suosivan rotumääritelmän kautta, FCI:n antamaa entistä rotunimeä dogo canario (Kanarialla alun perin perro de presa canario) pidetään lähinnä tähän raskaaseen näyttelyversioon viittaavana.
Presa canario muokkaa
Alkuperäistä työkoiratyyppiä vaalivat harrastajat kutsuvat sitä ennemmin presa canarioksi erotuksena näyttelytyyppiin, vaikkakin nykyisin tämä saattaa aiheuttaa sekaannusta koska uusi virallinen FCI-rotunimi on juuri presa canario. Erityisen hämmentävää tämä on USA:ssa, jossa on myöskin käytössä rotunimi Presa Canario, vaikka suurosa maan kannasta edustaakin modernia, raskasrakenteista tyyppiä. Presa canarion kanarialaiset kasvattajat ovat perustaneet oman järjestön tarkoituksena suojella alkuperäistä kanarialaista työkoiraa ja sen arvokkaita käyttöominaisuuksia. Espanjassa Federacion Canina -järjestö ja Yhdysvalloissa United Kennel Club (UKC) ovat tunnustaneet alkuperäisen presa canarion rotumääritelmän ja käyttävät myös alkuperäistä rotunimeä. Jopa Espanjan hallitus on niin huolestunut alkuperäistyypin asemasta, että se on lähettänyt Espanjan Kennelliitolle huomautuksen, jossa sitä kehotetaan palauttamaan rotumääritelmä alkuperäiseen muotoon. Vaikka nykyisin sekä virallinen rotunimi on toivotunlainen ja maksimipaino on jälleen lisätty FCI-rotumääritelmään, ovat maksimipainorajat edelleen suuremmat kuin alkuperäisessä espanjalaisessa rotumääritelmässä. Tämän lisäksi mustaa väriä ei ole edelleenkään hyväksytty FCI:ssä.
Yksi tunnetuimmista alkuperäistyypin kenneleistä on Irema Curtó, josta on tuotu muutama koira myös Suomeen, kuten Suomen muotovalio ja Voittaja 2002 Bat de Irema Curtó. Osa suomalaisista presa canario -kasvattajista ei rekisteröi pentujaan lainkaan Suomen Kennelliittoon, vaan ulkomaalaisiin työkoirarekistereihin kuten UKC:iin. Myös alkuperäistyyppiset koirat voivat pärjätä FCI-näyttelyissä, mistä yksi menestyneimpiä esimerkkejä on Suomen, Ruotsin, Tanskan muotovalio, Pohjoismaiden voittaja 2003, 2004 ja 2005 ja Ruotsin voittaja 2004 Nita de Irema Curtó.[6]
Lähteet muokkaa
- Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto.[vanhentunut linkki] Haettu 26.6.2013.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kanariandoggi. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2019.
- ↑ Perro de Presa Canario. Vetstreet. Haettu 26.6.2013
- ↑ a b c d e Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación. 11347: Real Decreto 558/2001. Boletín Oficial del Estado, 14.6.2001. Haettu 26.6.2013
- ↑ Lorenzo Olarte Cullen. 577 - Ley 7/1991, de 30 de abril, de símbolos de la naturaleza para las Islas Canarias. Boletín Oficial de Canarias, 10.5.1991. Haettu 26.6.2013
- ↑ Presa Canario: Breed Standard. FCI: 24.12.2018. Haettu 30.1.2019.
- ↑ KoiraNet. Kanariandoggi: Nimihaku. Suomen Kennelliitto, 2013. Haettu 26.6.2013
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kanariandoggi Wikimedia Commonsissa
